Ennen lounasta olin todella kireänä. Halusin vain itkeä ja lyödä kaikkia, jotka jotenkin kohtasivat minut.

Luulen, että ongelmana on stressi, joka työssäni juuri nyt on. Ei se, että töitä olisi liikaa jatkuvasti, vaan se aaltoilevuus, eli välillä on kaameasti töitä, ja toisinaan ei oikeastaan mitään järkevää. Nyt juuri on paljon, ja aika epämääräisiä tehtäviä. Samalla minun pitäisi miettiä myös sitä, miten opetan sijaiseni ottamaan vastuun näistä jutuista. Se antaa lisämausteen tälle työtäni kohtaan tuntemalleni kriittisyydelle - kyselen jatkuvasti itseltäni ja muilta, että miksi tämä pitäisi toteuttaa juuri näin jne.

Lounas auttoi vähän purkamaan stressiä. Nyt voin taas henkisesti vähän paremmin, onneksi, sillä aikaisemmin tuntui, kuin olisin menossa rikki.

Mahaa kiristää ja vähän särkee. Tämä on hyvä aines stressin lisäämiseksi, vaikka uskonkin, että vatsa reagoi juuri stressiin tällä tavalla. Eilen kävely autolle takaisin töistä aiheutti jonkinmoista epämukavuuden tunnetta. Ja tänään jouduin  vielä kiertämään silakkamarkkinoiden takia kauempaa, päästäkseni töihin. Siitä lähti jo pahantuulisuus. Suunnittelin jo pommittavani koko tapahtuman ilmaan, kun aiheuttavat minulle keskenmenon. No, ei ole keskenmenoa vielä tullut, vaikkakin maha edelleen mouruaa, ja paha mielikin on muuttunut paremmaksi. Tämä taisi olla ensimmäinen töissä kokemani tunteenpurkaus. En vielä itkenyt, mutta eipä ollut yleisöäkään, joten se olisikin mennyt hukkaan..