Nyt olen laiska, ja kopioin toisen blogini jutun suoraan tänne.. Elämä alkaa olla vain ajatuksia vauvan ympärille, mikä kuuluukin asiaan..

"Otsikon sanat kuulin eilen lääkärin huulilta, kun oltiin Tyksissä tarkistuksessa, joka oli varattu jo viime kuun alussa, kun todettiin, että istukka on hieman liian alhaalla, joka voi aiheuttaa ongelmia, ellei se siitä siirry. Oli siirtynyt, kuten oletettiin, mutta saatiin kuitenkin lisäultra boonuksena. Pyysin painoarviota, kun maha on tosiaan ollut erittäin iso viikkoihin nähden. Siro ja normaalipainoinen. Painoarvioksi annettiin 1500 grammaa, ja viikot olivat neuvolan laskelmien mukaan tasan 30+0, ultrien mukaan vähän enemmän. Ja sekä lääkäri, että harjoittelija tunnustelivat myös vauvaa mahan päältä, ja sanoivat siroksi. Se oli ihanaa kuultavaa. Varmasti minun sukuni ensimmäinen siro henkilö. No, ei nyt sentään, mutta siis kun jännittää sitä, että lapsesta kasvaa kohdussa turhan iso (itse olen kuitenkin aika lyhyt enkä kovinkaan leveä, vaikka hieman tukeva olenkin aina ollut), niin se on musiikkia odottavan korville. Pieni toivonkipinä heräsi, ettei tarvitsisi synnyttää yli 4 kiloista esikoista..

Kun pääsin kotiin, olin aivan naatti. Nukahdin sohvalle melkein tunniksi, ja sain illallakin unta heti yhdentoista jälkeen, katsottuani Rimakauhua ja rakkautta. Niin, jos joku ei ole sitä huomannut, niin tämä loistava sarja tulee uusintana Subilta torstai-iltaisin. Toosi hauska ja hyvä sarja. Harmittaa vaan, että muistan miten viimeinen kausi menee, ja se vähän pilaa koko ilon. Mutta paljon tilannekomiikkaa parisuhdeympyröissä siinä silti on, ja sain miehenkin katsomaan sitä hihitellen eilen. Tähän saakka on aina napannut tietokoneen syliin, kun olen yrittänyt häntä saada sarjaa katsomaan. Mielestäni sarja on nimittäin niin hyvä, että tahtoisin jakaa sen hänen kanssaan.

Sain äitiltä lahjaksi ihonpuhdistus-lahjakortin, ja mieheltä jalkahoidon. Hassua, koska en ole koskaan ennen käynyt tuollaisissa hoidoissa. Mutta miehelleni kyllä vinkkasin vähän, että nyt voisi olla hyvä aika sellaiselle lahjalle. No, olen varannut Itäharjulta sen ihonpuhdistuksen ja ennen sitä vielä yhdeltä vakikampaajaltani ajan, joten maanantaina pääsen kaunistumaan oikein olan takaa - sinänsä sisko sanoi, että iho on aika kaamean näköinen puhdistuksen jälkeen, mutta tekee varmaan hyvää. Ja tiistaiksi varasin jalkahoidon. Ehkä turhan tiheään varasin nuo hemmotteluhetket, mutta haluan nyt saada tämän äitiys/sairasloman käyntiin, ja tämä ehkä saisi ajatukset oikeille raiteille. Nyt nimittäin en osaa oikein nauttia vapaudesta, vaan roikun vaan telkun edessä lepäilemässä.

Ai niin, se piti vielä mainita eilisesti Tyksin reissusta, että kun tarkistivat supistusten aiheuttamat vahingot, niin totesivat niiden olevan vaarattomia, ja että saan liikkua sen verran, kuin supistuksilta pystyn. Nyt on ollut muutaman huono päivä (ehkä kahden tutkimuksen, ja viikonlopun menojen takia), mutta kunhan olen levännyt sen verran, että nämä rauhoittuvat, niin voin tehdä pieniä kävelylenkkejä ja vaikka mennä shoppailemaan, ilman huonoa omaatuntoa. Pitää vaan mennä mahan mukaan. Lääkäri kyllä sanoi mahaa painellessa, että on toosi herkkä supistuksille, ja kohtu tuntuu myös supistusten välillä tosi pinkeältä, joten vaikka hölmöltä tuntuu olla sairaslomalla sellaisen takia, mikä ei todennäköisesti tule aiheuttamaan mitään lisäharmeja, niin syystäkin olen valitellut mahan kireyttä.

Ajattelin ehdottaa miehelle huomiseksi Ikean reissua, kun kerran liikkua taas saan Saatais loputkin puuttuvat asiat hoidettua samalla reissulla. Mies kävi eilen shoppailemassa kaikenlaista pientä vauvalle - hiusharjaa, kuumemittaria, nenänniistäjää jne. Mutta vielä on hoitoalusta ja hoitopöytä ostamatta. Ja hoitoalustaksi haluan jonkun kivan värikkään alustan, en mitään pastellinsävyistä, mitä joka paikassa tuputetaan. Tuskin vauvalla mitään väliä sen värin suhteen on, joten ihan minun maun mukaan se valitaan - tai miehen. Hän ehdotti vihreää. Minä en kauheasti lämmennyt. Siskolle ostettiin kiva oranssi, koska sopii heidän makuuhuoneen väreihin.. Värit ovat elämän suola.. Nojoo.. Turhamainen olen, kieltämättä.

Olen miettinyt uuden blogin perustamista. Sellaista, jonka osoitteen annan sukulaisille ja tutuille. Että voisivat sitten seurata perheen uutta elämää. Saa nyt nähdä miten saan aikaiseksi.. Pitäisi ainakin laittaa asiat sen verran järjestykseen, että voisin itse ladata kuvia kameralta tietokoneeseen, nyt on sen verran monimutkaiset järjestelmät (miehen virittelemät), etten edes ole jaksanut yrittää oppia niitä käyttämään.."