Tyhymä kysymys sinänsä tuo otsikko. Mutta välillä ottaa tämä juttu niin peukeleesti päähän.

Miksen minä voinut olla yksi niistä, joka tuli raskaaksi ensimmäisestä kerrasta? Miksen voinut vaikka vahingossa tulla sitä jo ennen yrittämistä. Näin olin suunnitellut raskaaksitulemisen sopivan meikäläiselle parhaiten. Vahingossa. Sillä tämä päätös ryhtyä yrittämään oli omalla tavallaan vaikea. Tai siis me ei tehty päätöstä, vaan kännissä kerran jätettiin pois, eikä otettu uudelleen käyttöön. Siitä on nyt pian kahdeksan kuukautta. Ajatella. Voisin saada vauvan vajaan kahden kuukauden päästä, jos olisin niitä paskiaisia, onnekkaita, joiden ei koskaan tarvitse miettiä lapsettomuuden mahdollisuutta, vaan pamahtavat kerralla paksuksi.

Ja vaikka jätettiin kumit pois, niin aluksi olin joka kuukausi kauhuissani, jos olisinkin raskaana. Mutta samalla toivoin sitä. Ja nyt kolme-neljä kuukautta olen jo ollut vähän huolissani, että josko nuoruuden vakava raudanpuute olisi vaikuttanut mahdollisuuksiini saada lapsia. Jostain syystä olen aina ajatellut, että minun tulee olemaan vaikeaa hankkia lapsia. Joskin ajattelin pienenä myös niin, että en varmaan koskaan saa miestä, sillä enhän ollut ihan yhtä hyvä kuin ystäväni ja muut ikäiseni. Näin kuvittelin jostain syystä. Kukaan ei koskaan sanonut näin minulle. Itse minä sen olin keksinyt. Jaa, juu. Oli tarhassa muutama poika jotka kutsuivat minua "paskasaappaaksi" toisella kielellä. Onneksi en tajunnut mitä se tarkoitti, kuin vasta tosi paljon myöhemmin. Ymmärsin toki, ettei se mitään imartelevaa ollut.

No, oli miten oli. Nyt en siis ilmeisesti ole raskaana. Edelleen on välillä vähän paha olo, ja eilen huimasi muutamaan otteeseen. Ja olen väsynyt ja pää on kipeä. Jos oikein tahdon repiä itselleni raskausoireita, niin tuossahan niitä on. Testi näytti jotain epämääräistä, jonka epäilen "viivan paikaksi", eli en viivaksi. Kai minun on hyväksyttävä, että en tule saamaan lasta vielä yhdeksän kuukauden päästä. Toivon mukaan kymmenen. En nimittäin pysty olemaan yrittämättä tässäkään kuussa. Saa nähdä onko tyhmä juttu, vai viisas. Periaatteessa en häviä sillä paljoa mitään. Ymmärtääkseni kolme keskenmenoa putkeen pitäisi oikeuttaa jonkinmoisiin tutkimuksiin terveyskeskuksessa. Joten a) jos ei tärppää, niin ei hätää b) jos tärppää ja menee kesken, niin pääsen tutkimuksiin ja c) jos tärppää ja kiinnittyy, niin olen onnistunut siinä mitä tässä vaiheessa yritetään.

Toivon niin, että olisin onnistunut tulemaan (ja pysymään) raskaaksi ennen kuin siskoni saa vauvan, syyskuun alussa. Tulen rakastamaan tätä lasta syvästi, mutta jos itsellä on rankka jakso ilman onnistunutta raskautta, niin ilo ei tule olemaan täydellistä, vaan joukosta löytyy myös kateutta. Jätettiin pois ehkäisy kuukautta siskoni jälkeen..

Vaikka tähän blogiin keräänkin noita epätoivoisia ajatuksiani, niin elämääni kuuluu muutakin. Kaikki on ihan hyvin elämässäni. Työ ja ihana mies. Ystävät ja perhe. Terveyskin on taas kunnossa rankan flunssakevään jälkeen.