Jee, kolme viikkoa laskettuun aikaan! Kyllä aika käy vähiin, ennen kuin loppuu kokonaan..

Sain kutsun tyksiin synnytystapa-arvioon ja ilmeisesti myös vauvan kokoarvioon 17.3. Vähän jännittää, että pysyykö mahassa niin pitkään, kun kaverilla kävi hassusti, eikä ehtinyt koskaan arvioon, kun tyttö jo lähti syntymään. No, hänellä onkin lyhyempi kierto kuin minulla, eli todennäköisesti kärvistellään tasan yli lasketun ajan, elleivät käynnistä etuajassa tai leikkaa poikaa ulos.

Eilen soitin neuvolaan varatakseni uuden ajan. En ollut varma pitäisikö jo tällä viikolla mennä,  vai vasta ensi viikolla. No, aluksi todettiin ettei tarvi tällä viikolla käydä, mutta kun sitten kerroin kuulumisia ja valittelin yllättävää ja kovaa päänsärkyä, niin sain ajan jo eiliseksi. Ihan piti olla verenpaineen mittaus vaan ja pissakoe, mutta kun neuvolantäti (joka oli lääkärivisiitillä talvilomalla) näki ettei lääkäri ollut tehnyt kunnon merkintöjä korttiini, niin hän päättikin tarkistaa lääkärin saaman hurjan sf-mitan (38cm!) ja samalla myös kuunneltiin sydänäänet. Muutenkin valitteli, ettei lääkäri ollut laittanut mitään kommenttia kohdunkaulan tilanteesta tai muusta, mikä olisi hyvä tietää jo tässä vaiheessa raskautta. No, sf-mitta pieneni 36cm:n, mikä sinänsä edelleen on yli käyrien, mutta sentään meidän normaalilla käyrällä. Ja oli tyytyväinen, että pääsen tyksiin uuteen tarkastukseen, jossa katsovat sitten tuon synnytystapa-arvion, että mahtuuko todennäköisesti iso vauva ulos todennäköisesti kapeasta lantiostani..

Nyt nimittäin jopa neuvolantäti, joka tähän mennessä on pitänyt vauvaa ihan suht normaalin kokoisena myönsi, että tuskin siellä mikään ihan pikkuinen kaveri asustaa. Ja vähän puhui siihen malliin, että jos näyttää menevän lähelle laskettua aikaa, niin voitaisiin ehkä käynnistää synnytys vähän aikaisemmin, jotta vältyttäisiin siskoni kohtalolta, eli todella rankalta synnytykseltä, joka teoriassa ei edes ollut mahdollinen, mutta pihtien ja väkivallan avulla tehtiin mahdolliseksi.. Ja jälkeenpäin todettiin lantion olleen liian ahdas niin isolle vauvalle. Ja silti annettiin mennä yli ajan.. Nojoo, tuosta ollaan vuodatettu ennenkin..

Jänniä aikoja silti eletään. En pelkää edelleenkään synnytystä, mutta tahdon olla realistinen. Vähän jännittää epiduraalit ja episiotomiat, mutta kait siitä selviää, kun muutkin ovat selvinneet.