Supistukset vaan jatkuvat. Ne eivät ole kivuliaita, mutta paineen tunne alavatsassa enteilee jotain, mitä en oikein uskalla edes kuvitella. No, tänään olen töihin päässyt, joten täällä pysynkin. Mutta viikonlopun lepään ja seuraan tilannetta. Ellei parane sinä aikana, niin on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja soittaa neuvolaan. Koska kohdunkaula oli hieman pehmyt, en uskalla riskeerata tämän enempää. Synnytys ei ole käynnistymässä, näin olen saanut tietää, mutta jos kohdunkaula pehmenee enemmän ja rupeaa avautumaan, niin asia voi olla toinen. Sen vuoksi ei nyt riskeerata siis tämän enempää. Tahdon kuitenkin olla töissä, joten tämä päätös, joka minulla ehkä on edessä on erittäin vaikea. Minun työnantajani on erittäin joustava, ja saan tehdä töitä kotoa jos haluan. Mutta itseni vuoksi, tahtoisin olla konttorilla töissä. Aika kuluu nopeammin, ja näin ollen myös odotus etenee nopeammin. Tai siltä se tuntuu. Mutta jos käsky käy, että pitää levätä, niin sitten levätään. Ja nyt en ole valmis tekemään yhtä pitkää päivää kotisohvalta käsin, sillä tahdon tehdä pesäeron kodin ja työn välillä. En jaksaisi raahata töitä liian usein mukanani kotiin. Ja nythän olen sen tehnyt koko joulukuun ajan melkein. Olen sairaslomalla tehnyt töitä. Kyllä. Näin pääsi käymään. Mutta fyysinen lepo on ollut hyvä silti. Mutta ei näköjään tarpeeksi hyvä.