Nyt olo on vaihteleva, kuten otsikkokin niin kuvaavasti jo kertoikin. Välillä tunnen olevani todella energinen ja jaksaisin mielestäni jousta vaikka maratonin. Toisaalta seuraavalla hetkellä voi jo olla seinä vastassa ja olo kuin olisin jäänyt trukin alle. Närästys häiritsee edelleen, mutta jo eilisen selvisin ilman Rennietä. Pitänee kuitenkin ensi viikon neuvolakäynnillä pyytää ohjeistusta siitä, jos tämä kääntyy pahempaan suuntaan, josko voisin käyttää normaaleita närästyslääkeitä, jotka olen reseptillä saanut refluksitautiini. En kuitenkaan aio niitä syödä ilman lääkärin aamenta.

Meillä on valtavasti projekteja meneillään tällä hetkellä. Muutto on niistä suurin, mutta muutama muukin tapahtuma tulee vastaan myös nyt parin viikon sisään. On joulujuhlien järjestelemistä ja laulujen opettelemista joulukonserttiin. Ja tietenkin kaiken kruunaa pakkaaminen ja viikon kodittomana olemista, jolloin asumme isäni vuokramökissä. Se ei ole oikeasti niin ankeaa, kuin miltä voi kuulostaa. Mökki on lähes uusi, ja siellä on kaikki mukavuudet saunasta ja vessasta täysin koneistettuun keittiöön ja telkkariin digibokseineen. Mutta sinne pitäisi ottaa mukaan viikon vaatteet ja sen, mitä nyt viikon aikana mahdollisesti tarvitaan. Ja koira on tietenkin ihmeissään, kun sännätään paikasta toiseen ja kolmanteen. Onneksi isän työmaa on siellä lähistöllä, joten saadaan ehkä (toiveikkaana oletan näin) koiran ulkoiluttaja työpäivien ajaksi. Matkaa on mökille toistakymmentä kilometriä enemmän töistä, kuin missä me nyt asutaan, mutta autollahan sen hurauttaa alle vartissa, mikä merkitsee puoli tuntia enemmän tymatkaa per päivä. Ei paha, koska asutaan siellä ilmaiseksi ja voidaan ajoittaa asuntokaupat niin, että saan ensim oman asunnon rahat tililleni, ja vasta sen jälkeen joudumme maksamaan ostamamme talon myyjälle.

Nyt pitäisi näistä kaikista projekteista selvitä kunnialla, niin voin sen jälkeen ehkä hengähtää kunnolla. Raskaana oleminen on sen verran rankkaa jo itsessään, että pitää osata paussata tarvittaessa. Ja jos siltä tuntuu, niin jätän vaikka kaiken tekemättä. Muuttoa en voi siirtää, mutta muuten kyllä melkein kaikki on peruutettavaa, jos oikeasti tulee kamala hätä. Ei vain malttaisi jättää mitään väliin.. Onneksi tulee Joulu ja vähän lomia taas. Silloin ehkä ehtii tehdä sellaisia kivoja kotihommia, kuten sisustaa ja miettiä tulevaa. Tuleehan meille pian vauva taloon. Pitää opetella uudet tavat talossa, ennen kuin poika tulee ja valtaa itselleen valtavan osan meidän tietoisuudestamme ja elämästämme. Sillä sitähän lapsi tekee. Valtaa vanhempiensa elämän aika pitkäksi aikaa. Ja kenelle me tulevat vanhemmat sen vallan mieluummin antaisimmekaan, kuin omalle rakkaalle lapsellemme? Omalle lihalle ja verelle. Meidän yhteiselle tuotoksellemme, joka kuitenkin on aivan oma itsensä. Oma persoonallisuutensa hyvine ja huonoine puolineen.