Jos haluat tietää mikä on ikävää, lue eilisiltainen blogini..

Ollaan aloitettu uusi yrityskierros maanantaina vai tiistaina. Olisi tehnyt mieli jo sunnuntaina, mutta alavatsaa kivisti sen verran, että siirsin asiaa vähän eteenpäin. Eka kerta meni hyvin. Mies oli niin puutteessa, ettei kestävyydestä ollut tietoakaan. Jäin itse vähän nuolemaan näppejäni, mutta ehkä hyvä niin. Heti keskenmenon jälkeen ei välttämättä tarvita mitään kiihkeitä ja pitkiä sessioita. Eilinen sattui vähäsen. Jouduttiin vaihtamaan asentoa, jolloin toimi vähän paremmin. Mutta mies sanoi tuntevansa eron, ja minä tunsin eron. Että joku siellä häiritsi menoa. Tänään levätään ja toivotaan, että olen ehtinyt toipua huomiseen mennessä. En tahtoisi missata tätä kiertoa tyhmän keskenmenon vuoksi. En voi kuitenkaan nauttivani harrastamisesta pätkääkään. Paitsi tiedosta, että asia on työn alla, eli ei missata mahdollista ovulaatiota.

Ajatella kuinka kliiniseksi tämäkin juttu menee, kun näin kauan on yritetty. Onneksi vielä on haluja yrittää. Tiedän pariskuntia, joita ei nappaa enää yhtään harrastaa, kun tietävät, että on pakko. Ja ystäväni joka on kärsinyt lapsettomuudesta kauemmin, sanoo että lääkkeiden takia ovulaatio on niin kivulias, ettei tahdo kenenkään koskettavan edes olkapäähän, puhumattakaan sinne niin.

Tänään on vähän parempi päivä kuin eilen. Toivoisin vaan, että tämä paha olo (siis fyysinen paha olo) menisi ohi, ettei tarvitsisi jossitella enempää. Eilen tein siis uuden raskaustestin, koska minulla oli niin paha olo, etten voinut olla ihmettelemättä taas kerran, että menikö se raskaus oikeasti kesken. Lääkäriin en kuitenkaan aio vielä mennä. Olen siellä rampannut aiemmin niin paljon, että en kehtaa jatkuvasti siellä olla kyselemässä.