Nyt on mennyt muutama yö, jona olen saanut nukkua suhteellisen hyvin. Vessakäyntejä on ollut kiitettävän vähän, eli ehkä maksimissaan seitsemän. Ja päivisinkin on supistukset rajoittuneet aika hyvin liikkumiseen ja jaloillaan olemiseen.

Tänä aamuna oli (ja on edelleen) vähän tukala tunne alaselässä, ei suoranaisesti polttele, mutta tuntuu silti. Kädet tuntuvat turpoavan entistä helpommin, joten pitänee koettaa vähentää suolan syömistä, mutta en kyllä mielestäni sitä kauheasti nytkään syö. En sinänsä vähääkään, mutta ihan siis normaalisti.

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään voimakkaita mielitekoja. Sitruunamehu on edelleen kuvioissa, ja ihmettelen vähän, että mitä hampaat siihen sanovat. Joisin sitä varmaan pari pulloa päivässä (sellaisia sitruunannäköisiä muovipulloja, ehkä tiedätte), mutta olen koettanut rajoittaa. Toinen mitä tekee mieli vähän turhan paljon on Blistexin menthol-huulirasva.. Joka kerta kun sitä levitän huulille, niin otan vähän liikaa, ja syön sen ylämääräisen rasvan. En tiedä mistä tämä tarve johtuu, mutta olen ajatellut, ettei se niin vaarallista voi olla, sillä huulirasvaa kulkeutuu aina suuhun kumminkin, ja siis se ei voi olla myrkyllistä. Syödä tahtoisin jatkuvasti. Ruokaa en jaksa kovinkaan paljoa kerralla, mutta sitäkin useammin. Eilen vetäisin illalla kokonaisen pussillisen porkkanoita, seitsemän (kaupan) lättyä hillolla, pari voileipää, ananasta (pieni purkki) ja varmaan paljon muutakin. Olin siis syönyt ruokaa vain kerran eilen, joten se ehkä selittää tuon iltasyömisen. Koetan syödä mahdollisimman paljon hedelmiä ja vihanneksia, koska nämä määrät tuntuvat nyt aika isoilta meikäläiselle.

Viime viikolla kävin neuvolassa kaksi kertaa. Tiistaina oli synnytysvalmennuskurssi ja torstaina ihan normikäynti neuvolantädillä. Synnytysvalmennus oli aika kesy, vaikka video katsottiinkin. En pelkää synnytystä sen enempää kuin aiemminkaan. Ja minun pelkonihan tosiaan on niitä ihmisen aiheuttamia kipuja kohtaan. En pelkää itse supistuskipuja, vaan esim. leikkaamisesta johtuvia kipuja tai ompelemisesta tulevia kipuja. Olen aina ollut samanlainen kipujen suhteen.

Neuvolakäynnillä todettiin että painoni oli noussut tosi paljon parissa viikossa, reilusti yli kilo viikossa. Ja samalla todettiin, että nestettä on kertynyt jonkin verran, joten se selittää painonnousun. Nyt olen mennyt periaatteessa mieheni ohi.. Tai nyt ollaan aika samoilla viivoilla.. Hän on siis minusta melkein 20 cm pidempi.. No, meitähän on kaksi minun kehossani tällä hetkellä :-)

Pissa oli puhdas, verenpaine ihan normaali, hemoglobiini liian matala - 109 - sain rautalääkkeitä, ja otan puolikkaan päiväannoksen edellisten huonojen kokemusten takia, sf-mitta meni taas vähän yläkäyrän yläpuolelle ja poika makaa oikealla puolella mahaa pää alaspäin. Ja sydänäänet kuuluivat selkeänä ja virkeinä. Löytyi ensimmäistä kertaa helposti. Tähän mennessä ollaan saatu metsästää niitä minuuttikaupalla.. Nyt oli tietty helpompi löytää, kun neuvolantäti tunsi heti miten lapsi makaa, ja pystyi paikantamaan sydämen näin helpolla.

Ai niin, sen hän vielä sanoi, että kohtu tuntuu tosi pinkeältä, eikä tämän vuoksi painoarviota kannata edes yrittää tehdä. Pinkeys johtuu kohdun supisteluherkkyyden vuoksi. Lääkäriin ei vielä mennä, koska ei kohdunkaula ollut muuttunut aiemminkaan kovista supisteluista huolimatta. Se on ilmeisesti vain piirre kohdussani. Iisisti pitää silti ottaa, koska supistuksia ei saa "yllyttää".

Itse ajattelen nyt näin, että odotetaan vielä muutama viikko, kunnes viikko 36 alkaa olla voiton puolella. Ja sen jälkeen rupean liikkumaan enemmän. Sitten saa vaavi tulla jos on tullakseen. Koska silloinhan hän alkaa olla jo valmis. Enkä jaksa enää pitkittää tätä, kun kerran kaverilla on ollut niin kova kiire maailmaan. Tulee jos tulee. Ei kuulemma tule, ellei ole valmis tulemaan.