Tänään siis alkaa lyhyemmän kaavan mukaan 40:s raskausviikko. Pidemmän kaavan mukaan se alkaa ylihuomenna. Itse olen seurannut tätä lyhyempää kaavaa, kun sekä rakenne- että np-ultra ovat antaneet lasketuksi ajaksi 1.4. Tuo neuvolan käyttämä 3.4. tulee siitä, että käytiin yksityisellä varhaisultrassa, ja se antoi sen päivämäärän lasketuksi ajaksi. Sitä ei lähdetty muuttamaan neuvolassa, kun oli kyse vain kahdesta päivästä. Mutta tykkään vaan ajatella, että ollaan vähän pidemmällä :-)

Tänään on siis "viimeisen" viikon ensimmäinen päivä. Hassua ajatella, että nyt sitten ollaan tässä. Laskettu aika on ihan käsillä, mutta se päivä ei enää oikeastaan merkitse mitään, koska vauva tulee just silloin kun itse sen päättää, tai sitten vaihtoehtoisesti, kun synnytys käynnistetään tai lapsi leikataan ulos. Vauva on valmis ja hän on tuossa vajaan sentin päässä mahassani, mahanahkan takana. Silti en ole häntä vielä tavannut koskaan kasvokkain, enkä tiedä mitään hänen luonteestaan tai ulkonäöstään. Odotan kovasti meidän tapaamistamme, ja hänen kehittymistään ihmiseksi, lapseksi ja siitä aikuiseksi. Odotan kovasti jo pääseväni imettämään, vaikken siitä olekaan kovin innoissani, mutta koska se kuuluu asiaan, odotan sitä silti kovasti. Odotan jo pääseväni vaihtamaan kakkavaippoja ja valittamaan yövalvomisia ja muita ihania kamalia asioita, jotka kuuluvat vauvan hoitamiseen. Eniten odotan kuitenkin tällä hetkellä sitä tunnetta, että huomaan synnytyksen käynnistyneen, että jotain konkreettista tapahtuisi.

Olen liikkunut aika paljon viimä päivät. En pelkästään sen takia, että tahdon saada synnytyksen käynnistymään, vaan myös sen takia, että olen vihdoin ollut sellaisessa kunnossa, että uskallan liikkua. Vaikka olen kömpelö kuin valas kuivalla maalla, niin en enää kärsi supistuksista (toki niitä on, mutta eivät enää ole vaarallisia) tai muista krempoista, jotka rajoittaisivat liikkumistani kuten keskiraskaudessa. Nyt voin sekä fyysisesti, että henkisesti loistavasti. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet rankassa raskaudessani oikein mukavia kuukausia. Olen nauttinut olostani ihan eri tavalla, kun en ole joutunut kärsimään huonosta omastatunnosta työni takia, enkä ole joutunut pinnistämään supistusten lomassa kaikista kotitöistä. Enkä ole enää joutunut pelkäämään, että tapan vauvani vatsaan liikkumalla liikaa. Olen myös oppinut parissa kuukaudessa uuden arjen täällä kotona koiramme kanssa. Olen viimeisten viikkojen aikana olen nukkunut pitkään, ja näin kompensoinut öiset vessassa ramppaamiset ja sen vuoksi aiheutuneet valvomiset. Enkä ole kärsinyt huonosta omastatunnosta nukkumisen vuoksi. Olen tehnyt isäni kotisivuja ja siivoillut kotona, mutta muuten olen kyllä saanut ajan kulumaan aika tehokkaasti surffaamalla netissä eri raskaus- ja synnytysaiheisia foorumeita ja sivustoja. Ja olen opiskellut tulevaa koetusta eri kanteilta, mutten tiukka pipo päässä, vaan ihan rennosti. Olen laiskotellut ja ahkeroinut sopivasti. Ja nyt viimepäivät - 37 täyden viikon jälkeen - olen liikkunut fyysisesti enemmän imuroimalla, kulkemalla ulkona mökillä, haravoimalla jne. Olen myös saunonut ja ottanut pitkään kiellettynä olleen kolmannenkin ässän käyttöön.

Ja täytyy sanoa, että eiliset liikkumiset kyllä varmasti tekivät jotain mahalleni ja kohdunkaulalleni, sillä eilen illalla oli jo sellainen fiilis (toivomus ainakin), että pian tulee lähtö. Koko yön maha on kipuillut silleen vieraalla tavalla - olen silti nukkunut, eli en osaa sanoa onko olleet kevyenkipeitä supistuksia, vai mistä on johtunut, mutta olo on muuttunut. Ja sen uskon viittaavan (taas toivon mukaan) lähenevään synnytykseen. Jumppapallo tuotiin eilen äitin luota, ja sillä istuskelin ja pyörittelin itseäni tunninverran eilen. Se taisi myös tehdä jotain, mikä aiheutti nämä uudet tuntemukset. Pitää jatkaa taas sitä tänäiltana.

Eipä tässä sitten muuta. Kova on hinku jo synnyttämään, mutta ellei vauva ole ehtinyt maailmaan ennen 39+6, niin minulla on tyksissä uusi aika vauvan kokoarvioon, ja silloin ehkä saadaan uusia päätöksiä aikaan, josko käynnistetään synnytys pikkuhiljaa silloin, vai annetaanko mennä paljon yli LA:n.