Edellisviikon viikonloppuna minulla oli valtavasti tekemistä. Oli kiire töissä, ja kotona oli muutto meneillään. Sen lisäksi olin aika suuressa roolissa paikallisten joulujuhlien järjestäjänä, sekä myös keittäjänä - minä tein elämäni ensimmäistä kertaa (ainakin muistaakseni) uunikalaa, ja heti 63:lle hengelle... No, muuton ensimmäinen osa (muutettiin väliaikaisesti yhteen mökkiin viikoksi) meni hyvin. Kuten myös joulujuhlat olivat hurjan onnistuneet. Mutta lauantaisten juhlien jälkeen sunnuntaina oli vielä vähän pakkaamista ja roudaamista (en kantanut mitään painavaa). Kun päästiin kahden maissa takaisin mökille sunnuntaina, tajusin, että minulla oli ollut koko viikonlopun supistuksia, eikä lepokaan auttanut niihin. Sain sairaslomaa kolme päivää, jonka aikana konsultoin neuvolan tädiltä mitä pitäisi tehdä. Kuulemma piti levätä kunnes sain varmistettua onko kyseessä pahat vai hyvät supistelut, tai siihen saakka, kunnes ne rauhoittuvat normaaleiksi. Suoranaista kipua ei ollut, paitsi vähän selkä kipeä, mikä voi myös johtua vieraasta sängystä ja paljon jalkeilla olemisesta.

Torstai-aamuna olin jo lähdössä töihin, vaikkei kaikki tuntunut ihan hyvältä vieläkään, mutta ajattelin kokeilla miten jaksaisin mennä sinne - itse työhän on istumatyötä, mutta jotta pääsisin sinne, joudun liikkumaan jonkin verran - muun muassa kolmen kerroksen portaat toimistolle. Tätini oli kuitenkin nopeampi kuin minä, ja soitti kertoaakseen että oli puhunut tutun kätilön kanssa, joka oli varoittanut tällaisesta, ettei saisi liikkua, ennen kuin asia selviää tavalla tai toisella. Se sai minut havahtumaan työinnostani, ja soitin uudelleen terveyskeskukseen. Sieltä sain nopeasti lääkärille ajan, ja kävinkin tarkistuttamassa tilanteen. Kohdunsuu oli pehmentynyt hieman, ja lääkäri päätti lähettää minut Tyksiin äitiyspolille tarkempaan tarkastukseen seuraavana päivänä.

Tyksissä minä sain hyviä uutisia - synnytys ei ole käynnistymässä, vaan kohdunsuu on ainoastaan osittain pehmentynyt. Sain myös luvan liikkua vähän, sen mukaan, miten maha sallii. Minulla on kuulemma harvinaisen pitkä kohdunsuu (heh, muuten olen vähän pätkä, mutta aina oppii jotain uutta), ja sen takia tuo pienen osan pehmentyminen ei vielä tarkoita vaaraa. Se kuitenkin toimii varoittajana, etten enää saa mennä tukka putkella asiasta toiseen lepäämättä ja kuuntelematta kroppaani.

Tyksissä huomattiin myös toinen juttu - istukka on takaseinämällä, mutta liian alhaalla, eli kohdunsuun päällä osittain. Tämän takia pääsen uudelleen tarkastukseen tammikuun lopulla. Kuulemma tuo varmasti korjaantuu itsestään, mutta pitää varmuuden vuoksi seurata tilannetta. Ja miksei, sanon minä, sillä samalla päästään ylimääräisiin ultraääniin, missä saadaan nähdä meidän vauva :-) Sehän on aina mukavaa. Plus olen kuitenkin huolestuvaa luonnetta - näin voidaan seurata muutenkin tilaani tarkemmin. Ja sehän tarkoittaa enemmän tietoa meikäläiselle, ja tieto on valttia, sanon minä.

Nyt olen uudessa kodissamme. Kaikki on ihan vinksin vonksin vielä, mutta töitä ajattelin pikkuisen tehdä täältä käsin, mutta vain sen verran, mitä jaksan. Olen oikeasti sairaslomalla. Mutta työnkuvan vuoksi en luota täysin siihen, että muut hoitavat minun hommani kunnolla, tahdon vielä pitää naruista kiinni näiden viikkojenkin aikana, etten jätä sitten uppoavaa laivaa, kun menen äitiyslomalle. Olen myös tietoinen siitä, että on hyvin mahdollista, etten tästä enää menekään töihin. Supistelut eivät nimittäin yli viikon sairasloman aikana ole ottaneet rauhoittuaakseen. Olen toki liikkunut jonkin verran, mutta lääkärit antoivat siihen luvan. Pitänee ottaa kuitenkin vieläkin rauhallisemmin, jotten nyt sitten pehmennä sitä kohdunsuuta vieläkin enemmän. En tahdo synnyttää vielä muutamaan kuukauteen. Mutta ottaa se mielen päälle, kun niin tahtoisi laittaa taloa kuntoon. Nyt ollaan sentään saatu vähän hoidettua kuntoon täällä, että raaskin istua koneen ääressä töiden kanssa. Mutta voisin kyllä tehdä jotain mukavampaakin sairaslomalla. Mutta sen takia juuri olen sairaslomalla, etten liikkuisi liikaa.. Eli tehdään nyt sitten vaan töitä, eikä liikuta, kuin pikkuisen kerrallaan. Koira pitäisi viedä pihalle. Siinä onkin sitten aamiaisen laiton lisäksi aamupäivän liikunta koossa..

Nyt mennään 25. viikolla. Rakenneultran mukaan 24+6, lasketun ajan mukaan vasta 24+4. No, eipä tuolla ole suurta merkitystä, mutta tykkään seurata mitä kullakin viikolla yleensä kohdussa tapahtuu. Lueskelen niitä sitten sekä tiistaisin, että torstaisin :-)