Noniin. Hermoilin ja hermoilin. Ja sitten koitti vihdoin lääkäriaika ja mentiin sisään. Otin mieheni mukaan. Ja sieltä löytyi pieni elämä! Ihan oikeasti! Viikot peruuttivat takapakkia yhden viikon, eli mittojen mukaan mennään tänään viikkoja 8+2. Mutta siellä oli elävä otus! Meidän pikku vaavi. Toivotaan vaan, että hän nyt pysyy matkassa.

Kerroin myös töissä tästä. Vein jäätelöä pojille ja kerroin uutisen suoraan pomolle. Hän oli aidosti iloinen puolestani. Sanoi, että loistavaa että kerroin näin varhain. Ehditään hankkia minulle sijainen ajoissa. Ja vielä kertoi, että meille avautuisi mahdollisuus ostaa osuus firmasta. Ihanaa! Siis onneksi on olemassa näin mahtavia ihmisiä :-)