Viime päivät olen ollut aika kuitti muutaman kuuhullun yön jälkeen. Viime- ja edellisyön jo nukuin suht hyvin, mutta silti maanantain ja tiistain huonot yöunet ovat vaikuttaneet vielä tänäänkin vireeseen. Olo ei ole läheskään yhtä kuitti, kuin mitä alkuraskaudessa oli, mutta silti tämä vaikuttaa työntekoon ja illallakin jaksamiseen. Muuten olo on oikein priima. Paha olo on tullut enää ennen lounasta ja päivällistä, ja tänään ei edes tullut pahaa oloa ennen lounasta. Kävin sen verran ajoissa syömässä, koska halusin sen jälkeen vasta mennä housuostoksille.

Vielä on aikaa jäljellä paljon seuraavaan neuvolakäyntiin, ja voin vain arvata miten jännittynyt taas tulen olemaan, että löytyykö sieltä vielä pientä elämää. Toki kroppa varmaan jo tässä vaiheessa kertoisi, jos jokin olisi pielessä, mutta olen jo hyväksynyt, että tämä odottaminen on yhtä huolehtimista. Odotetaan yhtä asiaa, ja kun se on ohi, odotetaan seuraavaa. ja joka kerran pelkää ainakin pikkuisen, että jokin olisi pielessä. Huomista odotan innolla ja pelolla, sillä silloin saadaan vapaaehtoisen verikokeen tulokset. Tavallaan melkein harmittaa, että tehtiin se koe, mutta samalla tahdon oikeasti tietää mahdollisimman ajoissa, jos jokin on pielessä. Sillä se, etten olisi ottanut verikoetta, ei olisi automaattisesti tarkoittanut, että kaikki on hyvin. Eikä verikokeen ottaminen tietenkään tarkoita, että jokin on välttämättä pielessä. En usko hetkeäkään, että jokin oikeasti on pielessä. Aika hassua, että nyt oikeasti tunnen, että kaikki on ok. Vaikken oikeasti sitä voikaan tietää. Ehkä olen tottunut vihdoin tähän tilaan. Ja sitä tunnetta vahvistaa se, että maha alkaa yhä selkeämmin tulla esiin. Nyt se on jo havaittavissa iltaisin, sekä aterioiden jälkeen.

Ja tänään lounaan jälkeen meninkin mammavaateostiksille. Tyhmältähän se vielä tuntuu, mutta koska lauantaina on tiedossa hautajaiset, niin oli pakko. En kehtaa mennä hautajaisiin farkuissa tai tällä hetkellä makkarankuorelta näyttävässä pikkumustassani. Ostin aika arkisen näköiset samettifarkut, sekä mustan tunikamallisen kauniin paidan, joka minulla on jo ennestään ruskeana (ostin viime viikolla). Sammarit ovat myös äitiyshousut, vaikkakin aika naftin kokoiset, mutta ajattelin, että jos käytän niitä jatkuvasti, niin ne kyllä venyvät minun koon kasvaessa. Mahan kohtahan ei ole ongelma, sillä siinä on sellainen joustava kangas, mutta reisistä ja pepusta housut ovat just sopivat just nyt. Mutta myyjä sanoi, että niissä on viskoosia, joka kyllä venyttää housut minun mukaani, jos vaan niitä käytän. Ja jos menee pieniksi loppuvaiheessa, niin näitä voi käyttää sitten alkuaikoina synnytyksen jälkeen, kun kroppa ei vielä ole palautunut omaan farkkukokoon..