Viikonloppu oli ihana. Ostin ensimmäiset mammavaatteet. Vaikkei maha näykään vielä ulospäin, niin rinnat ovat nostaneet paitoja sen verran, että niitä pitää koko ajan vetää mahan yli, ettei läskit liikaa paista istuessa. Oli vähän tyhmän tuntuista kulkea siellä mammaosastolla, mutta tyhmäähän se vasta olisi, että ostaisin nyt isoja normaaleja vaatteita, jotka kuukauden päästä ovat kuitenkin liian lyhyitä. Ja sen lisäksi toivon mukaan ne olisivat liian isoja sitten raskauden jälkeen (ainakin vähän ajan päästä). Eli ostin kaksi mammapaitaa ja yhden normaalin (mutta vähän omaa kokoani isomman) neuleen. Ja vielä edustavat kivat kengät, joita olen kauan jo kaipaillut.

Unohdin pariin otteeseen syödä, mikä aiheutti sellaisen kevyen pahan olon, mutta ei mitään valtavaa kuvotusta. Huono puoli tässä hyvässä olossa on se, että unohdan ekaa kertaa eläessäni syödä. Olen nyt niin tottunut siihen, että paha olo pakottaa syömään jotain, että nyt kun sitä ei ole, niin en syö. Ja sitten tulee viiveellä paha olo ja kaamea nälkä. No, kai tämä tästä tasaantuu. Ehkä tekee hyvääkin, kun nyt just painoindeksi kuitenkin on ylipainon puolella, on ollut ihan raskauden huomaamisesta saakka (silloin lihoin viikossa valtavasti, paisuin oikeasti syömättä mitään erityistä). Neuvolatätikin sanoi, että vielä kannattaa tarkkailla painoa, ettei sitten tule hankala olla myöhemmin. Ja niin olen tehnyt. Syön hyvää ja terveellistä ruokaa. En laske kaloreita, mutta vältän kaikkia herkkuja. Ja se sujuu helposti, kun ei ole makeanhimoa ollut yhtään plussaamisen jälkeen. Ihan hyvä, että just tämä raskaus tarttui kunnolla, sillä ekalla kertaa (ennen ensimmäistä varhaista keskenmenoa) lihoin viikossa usean kilon karkkihimon takia. Joten jos se raksaus olisi jatkunut, niin olisi ollut tosi hurja muodonmuutos edessä. Nyt toivon mukaan maltillisempi..

Olo siis on enimmäkseen ollut todella hyvä. Ei vielä kauhean energinen, mutta kuitenkin jaksaa elää normaalisti. Illalla nukuttaa aika aikaisin, ja painun usein pehkuihin jo puoli yhdentoista maissa. Mies on tainnut hänkin saada osansa raskaushormooneista, kun hänen todella tiukassa oleva painonsa on noussut parilla kilolla (ei siis normaalisti nouse millään) ja hän menee jopa minua ennen nukkumaan!

Nyt alan ymmärtää, mitä tarkoitetaan raskauden hyvällä ololla. Ja onhan tätä odotettukin. Voi kiesus, että on odotettu. Nyt kun vielä masu tulisi vähän enemmän esiin, että ei näyttäisi vaan läskiltä, niin olisi vielä hauskempaa.