Viikonloppuna oltiin rapujuhlissa. Join muutaman kulauksen olutta, jotten olisi ihan kokislinjalla ollut näennäisesti. Mutta siis en todellakaan paljoa. Ihan vain silleen, että joku sattuisi näkemään. Mutta melkein heti alkoi joku painostaa mua. Reagoi mun limsalinjaan. Oletko raskaana? puolituttu mies kysyi. Vastasin nolona "En". Ei uskonut. Sitten loppuillan tämä ja muutama muukin mies seurasi tarkkaan juomisiani. Ja kun limsaa välillä kaadoin lasiini, niin heti oli useampi kyselemässä minulta miksi juon sitä enkä alkoholia. Sanoin, että juonhan minä alkoholia, mutta en vaan halua juoda koko ajan sitä.

Jossain vaiheessa minulle tarjottiin väkisin Jägeriäkin suoraan pullosta. En KOSKAAN juo Jägeriä. Ne jotka minut tuntevat, tietävät tämän. Mutta painostuksen alla otin muka hörpyn siitä pullosta. Yäk. En niellyt mitään, mutta paha maku jäi suuhun. Kuten jäi myös juhlan miesten tökeröstä käytöksestä. Kun viidennen tai kuudennen kerran joku takertui juomisiini, suutuin ja huusin kysyjälle, että noin ei saa kysyä naiselta. Että mieti jos minä olen jo vaikka vuoden yrittänyt tulla raskaaksi, eikä onnistu. Onko hauskaa kuulla toisen jatkuvasti kyselevän ja vitsailevan asiasta? Ei mennyt perille edelleenkään. Pottuilua jatkui koko illan. Minun ei tulisi koskaan mieleenkään painostaa ketään tuolla lailla. Ei naiset tehneetkään sitä, mutta usea mies kylläkin. Ja nämä eivät ole minun ystäviäni, vaan puolituttuja. Jos olen raskaana - kerronko todellakin vieraille miehille sen ensimmäiseksi?! Mua ahdistaa tuo käytös vieläkin. Enhän edes vielä tiedä onko mahassani mitään, vai pelkkä tuulimuna. En todellakaan ala vieraiden ihmisten edessä sitä tilittämään.

Olo on hieman muuttunut viikonlopun aikana. Paha olo ei ole enää niin käsinkosketeltava, mutta jotenkin oksettaa enemmän. Paha olo on ikäänkuin siirtynyt kurkkuun. Vaikea selittää. Ehkä olen tottunut tähän tilaan.

Mietin vielä, kannattaako minun mennä hakemaan Doppler-laitteella sydänääniä jo ensiviikolla, kun ei viikkoja ehkä ole vieläkään tarpeeksi. Kohtuni on taaksepäin taipunut, mikä tekee kuulemisen vielä vaikeammaksi kuulemma. Ja tietty tämä lihominen vaikeuttaa sitä myös.