En ole mikään keijukainen entisestäkään. Olen ollut siinä ylipainon ja normaalin rajamailla oman vaakani mukaisesti, mutta mies väittää, että se heittää viisi kiloa! Siis näyttää liian vähän. Itse olen kokeillut muita vaakoja, ja kyllähän se meidän vaaka heittää, mutta ei se niin paljoa heitä. Pari kiloa ehkä. Enkä muuta halua kuulla. Jos painan jo seitsemänkymmentä, kun menen perjantaina neuvolaan ensimmäistä kertaa, niin repeän kyllä. Olen kuvitellut painavani 65. Ennen raskauksia painoin keskimäärin 63 kiloa. Mutta kaksi keskenmenoa lisäsi painoani jo kilon-pari, ja nyt sitten vielä vähän päälle. Tai siis se paino on nyt tasaantunut siihen 65:n tietämiin. Enemmän yli kuin alle. Kääk. Aivan kamalaa oikeasti. Ja tässä vaiheessahan ei pitäisi vielä edes paino oleellisesti lisääntyä!

No, olen kyllä huomannutkin, että housut ahdistavat. ja ensimmäistä kertaa elämässäni kävin ostamassa uudet housut ja uuden hameen, koska en halunnut kulkea tiukoissa vaatteissa. Aikaisemmin minun periaatteeni on ollut se, etten osta uusia vaatteita sen takia, että vanhat eivät enää mahdu. No, saan minä vielä housuni kiinni, mutta ahdistavat sen verran, että kiemurtelen niissä tosi paljon. Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni (no ok, olin joskus isompikin, mutta siis aikuisiällä ensimmäistä kertaa) kokoa 42! Ja nekin ovat ihan sopivat, eivät mitenkään löysät. Minulla on tosi lihava olo. Ja lupaan ja vannon, että raskauden jälkeen hankkiudun takaisin vähintään kokoon 40, mielellään kokoon 38. M-paidat sentään mahtuvat, joskin paitapuserot pitää olla isompia rintavarustuksen takia. Mutta sille en voi mitään. Rinnat ovat aika isot muutenkin, ja nyt raskaana vielä varmaan melkein puolet isommat..

Tänään on aika paha olo. Eilen en syönyt kunnolla illalla, ja uskoisin, että se vaikuttaa vieläkin. Olen saanut alas pari tomaattia ja appelsiinimehua, jota laitoin laimennettuna vesipullooni. Jano on muuten melkein yhtä kova kuin viime viikolla. Silloin join varmaan 3-4 litraa vettä, nyt vähän vähemmän. Mieheni ei tykkää kun juon niin paljon. Hän pelkää, että menetän liikaa suoloja, vai mineraaleja vai mitä siinä nyt menetetään, kun juodaan liikaa ja pissataan se ulos.

Eilen uskalsin jo vähän ajatella eteenpäin. Mietin auton vaihtoa, äitiysrahaa ynnä muuta. Vaikka palkkani ei ole ihan olematon, niin ei se mikään huimakaan ole. Ja jos siitä saa vain osan äitiysrahana, niin kyllä tulee tekemään tiukkaa, kun otetaan omat lainat talon rakentamiseen. Mies saa luvan kyllä auttaa, mutta oma periaatteeni on aina ollut, että tahdon selvitä omillani. Ja mielestäni on todella väärin, että naisia rangaistaan siitä, että synnyttävät lapsia joista tulee veronmaksajia. Ja joo, tottakai mies voisi jäädä kotiin äitiysloman jälkeen vanhempainvapaalle (termit voivat olla vääriä, kun en niin tarkkaan tiedä), mutta olen itse ainakin alustavasti suunnitellut imettäväni lasta aika kauan. Miten imettää töistä, kun työ on toisella paikkakunnalla 45 minuutin ajomatkan päässä? Vähän järkeä tähän systeemiin!

Enkä ole kyllä uutisissa enää kuullut mitään edes korvausten tasaamisesta. Eli äitin työnantaja joutuu kärsimään tästä. Ja niin kauan kuin se on todellisuutta, naisia syrjitään työhönotossa. Eikö vain?!?

Nyt lähti vähän mopo lapasesta, mutta nämä ovat oikeasti tärkeitä asioita. Olisipa jokin tapa vaikuttaa aktiivisemmin tällaisiin juttuihin. Juu, äänestän minä aina kun vaan löydän sopivan ehdokkaan, mutta tämä asia ei aina mene ykköseksi minunkaan priorisoinnissa, kun haen sopivaa ehdokasta.