Riippuen siitä, miten tahtoo laskea lasketun ajan, niin ollaan siis otsikon mainitsemissa viikoissa. Ensimmäinen (ja tietenkin minun seuraamani viikko+päivämäärä) on viimeisimmän ultraäänen (ja myös sitä edeltävän) mukainen laskettu aika, mutta koska kyseessä on vain kaksi päivää aiemmin, kuin aiempi laskettu aika, niin sitä ei ole muutettu. Ensimmäisen ultran mukaan tuo eka on laskettu, silloin viikolla 8 plus jotain. Neuvola seuraa tätä päivämäärää. Ei sillä periaatteessa ole mitään muuta väliä, kuin  milloin voin sanoa jonkun viikon alkavan. Meillä on tapana lukea eri sivustoilta ja lehtisistä kyseisen viikon kehitykset silloin päivää ennen viikon alkamista, tai ainakin silloin, kun viikko on alkanut. Maanantaisin yleensä minä sen teen, luen miehelleni ääneen että mitä ehkä mahassa juuri sillä viikolla tapahtuu. Se on mielestäni kiva tapa saada myös mies mukaan tähän touhuun, vaikka on hän välillä ollut minuakin paremmin perillä siitä, mitä keholleni ja vauvallemme tapahtuu.

Tänään olin kuitenkin lääkärissä, sain tuomioni, eli pitääkö palata töihin, vai joudunko odottamaan kotona. No, koska pomoni oli luvannut minulle, että voin tehdä huonommat päivät kotoa, ja mies lupasi vielä kuskata minut töihin ja sieltä pois, niin sain lääkäriltä varovaisen luvan kokeilla miten pärjään töissä. Työ itsessäänhän ei kauhean vaativaa fyysisesti ole - siis ei vaadi fyysisiä ponnisteluja, on päätetyö fyysisesti rankkaa niskalle ja kunnolle, joten uskallan hyvin tehdä töitä, kunhan pääsen perille ilman suurempia ongelmia. No, kävin lounaalla keskustassa, ja kieltämättä tuli niitä inhottavia supistuksia, mutta ei ihan hirvittävästi, joten ainakin tämän viikon aion käydä töissä ja katsoa miltä tuntuu. Saan kyllä saikkua jos tarvitsen aika helposti näillä oireilla, mutta en kuitenkaan tahdo ihan heti luovuttaa, sillä kehoni on palautunut hyvin niistä tiiviimmistä supistuksista.

Paino oli noussut kaksi kiloa neljässä viikossa, joten ihan normaalipainonnousussa pidättäydyin tällä kertaa. Hassua, että Joulun alla, kun olen herkutellut aika paljon makeisilla jne paino pysyy hallinnassa, mutta kun oikein yrittää tarkkailla syömisiään, niin paino nousee lähes holtittomasti. No, nythän minun energiantarve onkin vähän suurempi kuin aiemmin, joten kait se on tasannut asiat. Ja nyt olen syönyt useampana päivänä vain yhden lämpimän aterian, koska ollaan nukuttu pidempään ja syöty vähän myöhemmin, enkä enää yhdeksän maissa ole halunnut mitään lämmintä ateriaa. Suklaata sen sijaan olen syönyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Heitin jopa pois pienen osan saamistani herkuista, kun tajusin kulkevani jatkuvasti kaapilla niitä nakertamassa.. Ei siis henkkoht teille, jotka herkkuja olette antaneet, vaan tämä nyt oli vain varotoimi, kun tajusin mitä olin tekemässä. Salaa kaapille, ja pieni namipala suuhun joka kerta kun kaapin ohi kuljetaan.. Ei hyvä tapa Enkä heittänyt paljoa pois, vaan ihan jämät vaan, joita en ollut vielä ehtinyt mussuttaa..

Olen erittäin hyvin mielin täällä konttorilla jälleen. Vaikka pomoni on todella huithapeli asioiden hoitamisissa, niin hän on loistava tyyppi ottamaan ihmisiä vastaan. Hän niin aidosti iloitsi paluutani konttorille, ja hehkutti siitä vielä puhelimessa asiakkaallemmekin. On kiva tulla takaisin, kun huomaa, että on kaivattu.

Kävin muuten Marimekon liikkeessä, ja meinasin ostaa yhden vauvanvaatteen jo meidän pikkuiselle, mutta päätin vielä odottaa vähän aikaa. Jos alen loppuhuipennukseen jaksaisi odottaa, niin oltaisiin lähes viikossa 30 jo. Silloin suurin osa lapsista selviää jo, jos sattuvat syntymään liian aikaisin.

Lapsesta puheen ollen - tänään neuvolalääkärin hakiessa Dopplerilla sydänääniä, se sauva jolla niitä mahan päältä haetaan pomppi kuin mikäkin lapsen liikkeistä! Kaveri oli niin vilkkaalla tuulella, ettei meinattu löytää sydänääniä ollenkaan, mistä ei kyllä oltu kovin huolissamme, koska liikkeet olivat niin selkeät. Löytyivät ne ja olivat ihan normaalit. Ja SF-mitta jatkoi omaa käyräänsä, joka on siis se normaalien arvojen yläkäyrä. Eli maha on isompi kuin keskiarvo, mutta normaali silti. Saa nähdä tuleeko meillekin neljäkiloinen poitsu. Vähän pahoin sitä kyllä pelkään tätä menoa.. Pitää vaan koettaa vähentää sokerin syömistä, mutta kun se himo on aika kova tähän aikaan vuodesta..