Mahaan on pistänyt tänään vähän erinlaisesti kuin aiemmin. Pisto on ollut keskempänä vatsaa, juuri siinä, missä kuvittelen kohdun nyt juuri sijaitsevan. Oletan, että tämä kuuluu asiaan, koska pistot ovat hetkittäisiä, ei jatkuvia. Mutta jos sattuisi kauan noin, huolestuisin varmasti enemmän. odotan jo kovasti ensi viikon torstain neuvolaa. Silloin luulisi ainakin sydänäänien kuuluvan vihdoin - viimeksihän niitä ei kuulunut, vaikka viikkojen mukaan olisi pitänyt kuulla. Mutta onneksi siellä siis oli vanha ultralaite, jolla sain rauhan sydämeen, kun näin pienokaisen liikkuvan iloisesti siellä mahassa. Kohtuni on taaksepäin kääntynyt, mikä tekee sydänäänien kuulemisen hankalaksi. Eikä vatsaa peittävä rasvakerroskaan ole ihan ohut, vaikke mulla mitään möhömahaakaan normaalisti ole, mutta ei siis mikään pyykkilauta, eikä lähellekään sitä.

Muuten kaikki on kunnossa. Edelleen yökkäilen outoja ja pahoja hajuja, mutta pahaa oloa ei juurikaan ole. Ihan vähän joskus, kun nälkä ehtii yllättää, mutta sen saan helposti taltutettua, kunhan syön jotain aika pian sen alettua. Jos päästää pidemmälle, tulee edelleen oikein tosi paha olo.

Eilen jätin väliin kuoroharjoitukset, kun olin vähän väsynyt, ja olisi pitänyt olla siellä kolme varttia kauemmin kuin normaalisti jonkun kokouksen takia. En jaksa olla niin pitkään harrastuksessa. Ja nyt raskaana aion seurata oloani ja tehdä niin kuin kroppani pyytää. Käytiin miehen ja koiran kanssa pienellä kävelylenkillä harjoituksen sijaan. Ei oltu kuin parikymmentä minuuttia, mutta oli silti virkistävää. Olisin itse halunnut olla kauemminkin, mutta mies lähti "väärään" suuntaan, eli sinne, missä ei ole kunnon pitkiä reittejä. Ja kun hän halusi lähteä vielä toisaalle kiertämään, niin oli jo sukat ruvennut menemään makkaralle kengissäni, ja mentiin sitten kotiin :-)