Vietiin tämä puku serkulle ja hänen vaimolleen vähän ennen kuin heidän pikkuprinsessa syntyi. Isä on nimittäin Tepsin kannattaja ja vaimo Ilveksen, joten tietenkin isä tilasi tällaisen meiltä, jotka työskentelemme Turussa. Nyt kun puku on mennyt pikkuprinsessalle pieneksi, saimme tämän iloksemme takaisin. Poika viihtyy siinä - ihan selkeä urheilijatyyppi, siis

 Salibandyläisenä, muttei Tepsiläisenä, äitillä on kyllä hieman ristiriitaiset tunteet tätä pukua kohtaan, mutta jääkiekossa äitikin kannattaa Tepsiä, joten eiköhän tästäkin selvitä

 Muuten menee ihan hyvin. Vaihdettiin d-vitamiinit vesiliukoisiin, ja toivotaan että se helpottaisi mahavaivojen suhteen. Tänään on poika latautunut kunnolla yötä varten nukkumalla valtavasti. Eilinen äitienpäivä (ensimmäinen minulle ja siskolleni!) oli tosi rankka kokemus koko perheelle, kun oli ohjelmaa enemmän kuin olisi toivonut, joten ehkä vähän oli väsynyt senkin takia. Ainakin saatiin nukkua paremmin kuin melkein kuukauteen, joten pitää vaan olla kiitollinen.

 Mahavaivoja lukuunottamatta pikkuprinssi on tosi ihana. Eka hymy saatiin jo alle 3-viikkoisena, ja nyt hymyjä tulee aina silloin tällöin. Se saa väsyneen äitinkin iloiselle tuulelle aamuyöstä, kun kaveri haluaa seurustella ja vaatii jumppaa ja hierontaa, jotta maha lähtisi toimimaan paremmin.

On tää elämä nyt todella pienissä ympyröissä pyörimistä ja hyörimistä. Mutta sitähän se on, vauvaelämä alussa. Jonkinlaista rytmintynkää ollaan jo saamassa aikaiseksi syömisten suhteen, mutta tänään se rytmi on ollut koetuksella unen isomman määrän vuoksi. Ollaan myös otettu käyttöön sitteri, jonka ystäväni (ja tulevat kummit) luovuttivat meille. On käytetty varmaan useammalla lapsella, mutta samalla myös hyväksi todettu. Ja sitä se onkin. Ehkä haluaa sen takaisin, kun heidän toinen pikkupallero syntyy. Me ei varmaan tarvitakaan sitä sitten enää, joten se onnistuu tietenkin.