Eilinen alkoi lupaavasti, mutta olo meni todella huonoksi iltaa myöten. Mies päätti ostaa uuden mopin ja lupasi vihdoin siivota meidän totaalisen kaaoksen vallassa olevan asunnon ainakin jotenkuten. Minä sitten makoilin sohvalla pahan olon kourissa ja katselin hetken sitä touhua. Eihän siitä tullut mitään. Koko ajan tietokone veti pidemmän korren siivouksesta. Ja kun hän siivosi, ei hän tehnyt sitä kunnolla, vaan enemmänkin koeajoi uutta moppiaan. Siitä minä sisuunnuin, ja rupesin vimmatusti raivaamaan tavaroita pois tasoilta. Siinä metakassa kiukuttelin ja siirsin vähän varomattomasti yhtä jakkaraa, joka rysähti jalkani päälle. Se sattui ja siitä sisuunnuin vain entistä enemmän. Mies oli vähän kysymysmerkkinä, kun paasasin hänelle, että hän ei sitten pätkääkään osaa siivota. Sitten tuli taas paha olo, ja rojahdin sohvalle. Mies otti vähän nokkiinsa, mutta vitsailin myöhemmin, että minä saan nyt saada tuollaisia kohtauksia. Olenhan raskaana. Ja silloin hänkin tajusi, että ehkä siitäkin oli osittain kyse.

Paha olo yltyi vain pahemmaksi, ja olin vessanpytyllä jo yökkimässä, mutta mitään ei tullut ulos. Ruoka auttoi, kunhan mies sai senkin valmiiksi. Oikeasti hän sai tosi paljon aikaiseksi eilen, mutta se siivoaminen alkoi vaan niin surkeasti, että hermot menivät..

Paha olo jatkui melkein koko illan. Mutta en ollut yhtä väsynyt kuin edellisillä viikoilla. Ja kun paha olo hetkeksi hellitti, niin jumppasin pikkuisen kotona. Tein parikymmentä kyykkyä ja vähän niskaharjoitteita, joita minun pitäisikin tehdä päätetyöni vastapainoksi. Paha olo alkoi uudestaan aika pian, ja näin ollen lopetin jumppaamisen kymmenisen minuutin jälkeen. Mutta tuntui hyvältä saada edes vähän lihasjumppaa. Yölläkin heräsin pahaan oloon. Ja kun pääsin töihin, alkoi paha olo jälleen. Tämä alkaa olla vieläkin jatkuvampaa kuin aiemmin. Mutta nyt minulla on sentään hyvä syy siihen :-)