Eilen olin sokerirasituskokeessa. Joidenkin mielestä se on rankka, mutta koska en ole kova syömään aamulla, pääsin helpolla. Menin sinne klo 7.30 huonosti nukutun yön jälkeen. Otettiin verikoe ja sitten pyysin makuupaikkaa, jos onnistuisi, ja onnistuikin. Siellä luin kirjaa hetken verran, ja nukahdin ihan keskelle käytävää terveyskeskuksessa. Henkilökunta ramppasi ohi jatkuvasti, mutta en häiriintynyt pätkääkään heistä. Yksi tuttu fysioterapeutti kyllä meinas saada slaagin, kun näki minut. Pelästyi, että oli sattunut jotain. Rauhoittelin, että rutiinikokeissa tässä vaan ollaan. Reaktio oli kyllä mainio. Ihanaa, että jotkut puolitutut ovat noin empaattisia!

Ystäväni tuli yllätysvisiitille eilen reilun kuukauden ikäisen tyttärensä kanssa. Ei olla nähty vähään aikaan, kun ollaan oltu vuoroin raskaana viimeisillään ja synnyttämässä ja taloja ostamassa tai rakentamassa. Hän oli laihtunut aivan hirvittävästi. Todella hyvän näköinen. Oli kuulemma lähtenyt synnytyksestä 14 kiloa, ja lihoi siis joku 2-4 kiloa koko raskauden aikana. Oli jonkin verran ylipainoa, mutta sitä ei taida enää olla. Oli todella hyvän näköinen, ja vauva todella paljon isänsä näköinen. Niinhän ne yleensä ihan pieninä ovat. Kuulemma ihan biologinen syy siihen - ettei isä lähde lätkimään :-)

Soitin sokerirasituksen tuloksista, ja kuten oletkinkin, olivat oikein mainiot. Ovat aina olleet, ja olen käynyt ennenkin muutaman kerran anemiani takia. Samalla sanoin, että toivoisin myös nyt sairaslomaa, koska tämä ei ole mielestäni oikein työpaikkaani kohtaan. Sain lääkäriajan puolentoista viikon päähän, kun ei löytynyt aiemmin. Sanoin, että kelpaa varmasti. Syynä on oikeasti se, että ensi viikolla joudun kuitenkin edelleen päivystämään työasioissa, joten pomo ei voi vaatiakaan sairaslomaa ennen sitä.

Muuten olo on kohtalainen. Luulin jo, että olen nyt saanut sen lantionlöystymisen. Mutta taitaa olla vanha tuttu iskias. Muljahtelee pakaran sisällä jossain tosi kovaa kun liikkuu vähänkin enemmän (ja tarkoitan todellakin vähän). En ensin tajunnut sitä iskiakseksi, koska muistan aina vain sen säteilykivun, mutta näin se yleensä alkaa. Saa nähdä kuinka pahaksi ehtii äityä ennen synnytystä.