Eilen oli viimeinen kerta näin raskaana ollessani, kun enää aion mennä hierottavaksi ja makaan mahallani. Sain kyllä tyynyn tueksi ylävatsan alle, ja hieronnan aikana kaikki meni oikein hyvin, mutta jo kävellessäni pois hierojalta, alkoi kipu. Mahaa kivisti, selkää kivisti ja ajattelin, että mitä hel****iä!?! Kipu ei ollut kovaa, mutta erittäin epämiellyttävää. En kuitenkaan tästä hirveästi jaksanut huolestua enää sen jälkeen, kun olin googlannut voiko hieronta aiheuttaa keskenmenon näillä viikoilla. Ei kuulemma voi, tai ei ainakaan dokumentoitua ole yhtäkään tapausta. Mutta en kyllä enää aio maata mahallani hierojalla. Se on varma.

Olo oli vähän sama, kuin viime viikolla sen hurjan pelaamisen jälkeen. Selkä ja maha olivat silloinkin ihmeissään, että mitä tapahtuu. Koko illan eilen tuntui, kuin maha kompensoisi sitä hieronnanaikaista litistymistä puskemalla ulospäin. Ja olenkin aika varma, että tästä tämä kasvu nyt oikeasti lähtee käyntiin. Nyt mahaani ei saa enää piiloon millään, vaikken vielä vaatteet päällä näytäkään raskaana olevalta, vaan lihoneelta. Mutta ihan pian...ihan pian.. Odotan tavallaan mahaa, mutta samalla en, koska tiedän, että mitä isompi siitä tulee - ja todennäköisesti siitä tulee ISO (siskolla kun oli valtava, ja ollaan aika saman kokoisia), niin sitä hankalampi on liikkua. Vaikka sinänsä  siskoni, jolla todella oli aivan järkky maha, oli ihan synnytykseen saakka todella liikkuvainen. Eli ehkä senkin sitten vaan kestää..

Eilen aamulla oli vähän heikko ja paha olo, kun en syönyt kotona mitään, ja töihin olin ottanut aamiaiseksi vain yhden kevytsuklaavanukkaan, kun ei mitään muuta kotoa löytynyt. Meinasi vanhojen muistojen kunniaksi laatta lentää jo kävelymatkalla töihin..