Tänne ei kuulu mitään erityistä. Olo on ollut kohtalainen. Pahin paha olo on mennyt ohi. Onko kyseessä sitten se, että jokin on vialla, tai että nyt oli aika pahan olon väistyä. Sitä en tiedä. Mutta toivon saavani selvyyttä asiaan neuvolan lääkärillä tänään. Olen tämän viikonlopun ollut vähän alakuloinen tämän suhteen. En voi sille mitään, etten uskalla iloita joka hetki tästä, vaan olen ihan oikeasti huolissani siitä, onko lapsella kaikki hyvin vaiko ei. Pitikö minun sitä mahaani viime torstaina niin tarkkaan kuulostella, että tunsin sen kylmyyden? Pitääkö olla näin hypokondrikko, että ei voi luottaa siihen, että oma kroppa kyllä tekee sen, mitä pitääkin? Jos lapsi on kuollut sinne, niin ei hänen silloin ollut tarkoituskaan syntyä. Mutta vaikuttaako tämä huolehtiminen jotenkin mahdollisesti ihan terveeseen lapseen? Saako hän nyt ADHD:n tai muuta, kun en osaa rauhoittua tämän asian suhteen. Vaikka oikeasti en ole asiaa joka hetki vatvonut, niin en myöskään ole pystynyt suunnittelemaan yhtään eteenpäin. En ainakaan tosissani. Kun tehdään suunnitelmia tulevaisuuden varalle, niin pitää ottaa lapsi mukaan laskuihin, mutta aina pitää lisätä lauseeseen "jos kaikki menee hyvin". Eikö se muka ole itsestäänselvää, että sitä tarkoitetaan? Eihän raskaus ole koskaan itsestäänselvää ja varmaa, että se menee hyvin loppuun saakka, eihän? Silti tuntuu, kuin toiset uskaltaisivat iloita asiasta jo varhaisessa vaiheessa. Itselleni tämä tuntuu edelleen lapsettomuudelta siihen saakka, että pääsen kriittisten viikkojen yli. Eli se olisi tällä viikolla huomenna tai torstaina. Ja kun olen niiden yli päässyt, niin odotan taas seuraavaa maalilinjaa - viikkoa 22, jolloin ei enää olisi kyseessä keskenmeno, vaan synnytys, jos lapsi päättää tulla ulos. Ja sen jälkeen odotan muutaman viikon taas, että lapsella olisi jonkinmoinen mahdollisuus selvitä hengissä. Ja sen jälkeen niitä varmempia viikkoja, jonka jälkeen todennäköisyys on lähes sata, että lapsi selviää synnytyksestä hengissä. Ja sen jälkeen odottelen taas jotain. Ja jotain.

On tämä raskausaika yhtä odottamista. Siitä kait se "odotus" sana tuleekin :-)

Toivottavasti tämän tulevan äidin hormoonit vaan herättävät nämä huolestumisen tunteet. Olinhan varma ennen ekaa ultraa, että kyseessä oli tuulimunaraskaus..

Ja vähättelevät kommentoijat, voitte jättää kommentoimatta. Tämä huoli on todellinen, vaikka se teistä ehkä ei siltä tunnu.