Nopeasti vaan kerron, että edelleen ollaan kotona ja yhdessä kasassa.

Jonkin verran vatsassa tuntuu supistuksia ja jomotusta, mutta ei mitään, minkä vuoksi kehtaisin mennä synnytyssairaalaan. Maanantaita odotellaan jo kuin kuuta nousevaa. Toki on ässät käytössä, että saataisiin vauva ulos omasta tahdostaan ennen käynnistystä, mutta näyttää viihtyvän hyvin mahassa edelleen. Möyryää ja touhuaa edelleen, vaikka tilaa ei taida olla enää kovinkaan paljon. Liikkeet näkyvät nyt enemmän kuin tuntuvat.

Toive olisi, että pian päästäisiin synnyttämään, mutta ei kait sitä väkisin ulos mahasta saada, ennen maanantaita. Olo on suht tasapainoinen, ja ajattelinkin lähteä ulos koiran kanssa vähän “pidemmälle” lenkille, eli ehkä vartin kävelylle mikä on tosi paljon meikäläiselle nykyään..

Yöllä tuli jo sellainen olo, että NIIN tekisi mieli jo tavata tämä masuasukki. Onko hänellä paksut hiukset ja posket, kuten kuulemma isällään oli syntyessään? Vai onko hänellä ohuet vaaleat hiukset, kuten äitillään (joka nykyään on paksutukkainen tummaverikkö)? Onko hän poika vai tyttö? Poikaahan me ollaan odotettu koko ajan, minkä rakenneultrakin vahvisti, mutta eihän sekään koskaan ole aivan sataprosenttinen.. Mitä hän tuo tullessaan meidän uuteen perheeseen? Kuka on hän, joka on kasvanut mahassani jo yhdeksän kuukautta, ja mielessäni jo seitsemän vuotta?

Mukavaa loppuviikkoa! Ilmoitellaan, kun jotain on taas kerrottavaa!