Jotenkin viime yönä jo tunsin, että tästä se kunnon paha olo lähtee. Kävin jo tuttuun tapaan yöllä pissalla, kun huomasin että vatsasta (siis mahalaukun kohdalta) kouraisi oikein kunnolla. Sama tunne kuin kurniva nälkä, mutta huomattavasti kovempi. Aamulla ehdin hyvin juoda aamushotin jotain hedelmä-vihannes-juomaa, lasin omenamehua ja raskausvitamiinit. Ja pakata matkaan pari banaania ja uudet papaijattomat kuivahedelmät (eilen luin jostain, että papaija voi aiheuttaa keskenmenoja - raaka sellainen kylläkin, mutten viitsi riskeerata).

Kun olin kävelemässä autolle, päätin vielä käydä sisältä muovipussin, jos sattuisi tulemaan oksennus. Sen verran oli jo siinä vaiheessa paha olo, tai sitä enteilevä tunne. Autossa sitten olo paheni. Ja paheni. Mies ajoi minut taas melkein perille töihin (yleensä pysäköidään hänen työpaikalleen ja minä kävelen viimeisen 10-15min pätkän).

48 rappusta kavutessani toivoin todellakin, että ketään muuta ei olisi paikalla. Eikä ollut. Menin vessaan. Yökkäsin kaksi kertaa tyhjää ja kolmannella kerralla tuli ulos punainen litku, jonka olin juonut aamulla. Todennäköisesti myös raskausvitamiinit. Nyt olen yrittänyt syödä toista banaaniani - ensimmäisen söin jo autossa.

Olo on parempi kuin ennen oksentamista, mutta jotenkin pelkään, että kun kerran oksensin, niin tulen varmaan oksentamaan vielä monta kertaa. Ja se tarkoittaa, että pitää varmaan kertoa pomolle tästä raskaudesta jo aika pian, sillä en pysty tekemään täyttä panosta, jos on niin paha olo, kuin mitä oli tässä aiemmin aamulla..

Että näin helpolla me päästiin. Olin jo jossain vaiheessa epäilevällä kannalla, että olenko ylipäätään raskaana, kun olo oli niin hyvä. No, nyt ei ole se kysymys enää ilmassa. Kyllä tunnen olevani raskaana ja vielä siinä pahimmassa vaiheessa. Täytyy vaan tsempata tämän ohi. Mutta jos tätä jatkuu kauan, niin kyllä työnteko kärsii ja paljon. Ja työ on minulle kuitenkin tärkeää. Olen pienessä firmassa töissä, ja yhden lepsuilu näkyy heti.