Eilen sitten otin härkää sarvista, ja yhden salmiakki-insidentin jälkeen (mies oli jättänyt autoon pussin pohjalle noin v5-6 turkinpippuri-salmiakkia - ne upposi kyllä meikäläiseen alta aikayksikön) olin tosi kiltisti syömisien suhteen. En herkutellut pätkääkään. Söin hedelmiä ja iltapalaksi paahtoleipää juustolla ja kurkulla. Ja teehen laitoin pienen lusikallisen hunajaa. Ei kaikesta sentään voi luopua. Mutta jäätelöä en syönyt, en laittanut tonnikalasoossiini mitään kerman-tapaista, enkä herkutellut tuoremehuillakaan (niissä on paljon kaloreita, sen olen tiennyt, mutta välillä on ollut pakko saada niitä kuitenkin).

Tänään kävin lounaalla pienen kävelylenkin päätteeksi kiinalaisessa. Siellä söin paljon salaattia seisovasta pöydästä ja vähemmän niitä muita herkkuja. Toki vähän friteerattuakin tuli maisteltua, mutta vähemmän kuin normaalisti. Ja söin toooosi hitaasti, mikä tekee olon kylläiseksi vähemmästä, ymmärtääkseni. Niin, ja otin pienemmän tarjotuista lautasista, enkä santsannut yhtään.

Aion jatkaa tätä nyt niin pitkään, kuin mitä pää kestää. Toivon mukaan yli Joulun, sillä tahtoisin tietää mikä vaikutus tällä on painoon, ja sen näen vasta luotettavan vaakalukeman jälkeen, minkä saan seuraavalla neuvolakäynnillä tammikuun alussa. Silloin tapaan myös lääkärin.

Muuten olo on tosi hyvä. Kaveri elää omaa elämäänsä mahassa, ja eilen illalla nukkumaanmennessäni tunsin paljon potkuja ulospäin. Oikein kovia potkuja. Harmi vaan, ettei mies ollut vielä tullut nukkumaan siinä vaiheessa. Olisi hänkin päässyt taas kokeilemaan masuani :-) En tiedä onko hän yhtään innostunut liikkeistä, mutta uskoisin hänen olevan. Onhan hän muuten kovin innokkaasti kommentoimassa mahani muotoa. Se ei minua haittaa, kun ei ole muuten tosissaan läskiksi kutsunut. Leikillään kylläkin, mutta sen sitä saa, kun kyselee, että olenko paksun näköinen mieheltäni..