Olo on ollut suhteellisen hyvä tähän mennessä. Olen saanut syötyä tasaisen tappavaan tahtiin, mikä kuulemma on avain ensikolmanneksen pahan olon taltuttamiseen. Tietty toiset raskaudet ovat toisia kammottavampia tämän suhteen, ainakin näin on minulle sanottu. Mutta minulla on tähän mennessä ollut vain ihan muutama pieni pahan olon tuulahdus. Melkein niin pieniä hetkiä, että jälkeen päin olen ihmetellyt, että oliko paha olo, vai kuvittelinko sen.

Tänään lähdettiin puoli kahdeksan jälkeen ajelemaan töihin päin. Eilen kaupassa ostin jotain kuivattuja hedelmiä, joita ajattelin napostella tässä päivän mittaan, ettei tulisi paha olo. Pah - paha olo alkoi jo autossa. Ja jatkuu edelleen. Ei vieläkään ole aivan kamala, mutta niin kamala, että olen onnellinen, että nämä ensimmäiset tunnit olen saanut olla ihan yksin täällä konttorilla.

Eilen oli koko päivän ihan kamala jano. Ja sama jatkui yöllä. Ja tänään. Vessassa en ole juossut kauhean tiheästi, tai olen, mutta se on minulle normaalia. Ja rinnat olivat entistä suuremmat eilen mielestäni. Ne ovat jo ennestään aivan turhan isot, jotkut 75 D. Ja nyt sitten ovat tosiaan vielä kipeät ja isommat. Mies on ihmeissään, kun ei saa tulla lähellekään. On ruikuttanut vähän toimintaa jo useamman viikon, mutta olen sanonut, etten anna ennen kuin flunssa menee ohi. Ei kyllä yhtään tee mielikään, mutta ei sitä ressukkaa ihan puutteessa voi pitää loputtomiin.

Eilen laskeskelin, että nyt taitaa alkaa kahdeksas viikko. Mutta joku laskuri sanois varmaan, että ollaan jossain 6(+5):ssä tai vastaavaa. Täytyykin tarkistaa tuo asia.