Viime päivät on ollut välillä taas paha olo. Ei yhtä vahva kuin pahimpina hetkinä, mutta huonompi kuin normaalitila. Uskon, että alkuviikon kuu-unettomuus ja niskojen jumiutuminen ovat osasyyllisiä tähän pahaan oloon. Mutta vaikka olenkin väsynyt kuu-unettomuuden jäljiltä, niin energiatasoni on sen verran korkealla, että olen saanut tehtyä ne pakolliset, plus pari muuta juttua iltaisin. Eilen muun muassa kävin metsässä rämpimässä, kun tehtiin tätini kanssa yhdessä hautajaiskranssi miehen isoäidin hautajaisiin. Tahdoin jättää haudalle jotain persoonallisempaa miehelle tärkeälle ihmiselle, en mitään lohenpunaisia tusinaruusuja, joita varmasti muut tuovat. Nainen oli perinteinen maalla viihtyvä saaristolainen. Miksei tehdä kranssista hänen näköistään.

Eli nyt tiedätte viikonlopun suunnitelmatkin. Hautajaisiin pitäisi mennä. Saa nähdä millaiset itkutulvat tämä raskaus aiheuttaa. Yleensä "tykkään" mieluummin itkeä yksikseni, kuin muiden lähellä. Mutta nyt ovat kyllä tunteet aika pinnassa, ja hautajaiset voivat avata sen padon, jota tässä raskauden aikana olen ahkerasti rakennellut. No, hautajaisissa saa itkeä, joten kait sitten itketään oikein olan takaa. Toivottavasti en ole ainut, kun kyseessä on aika rauhallinen ja rajoittunut perhe.