Matkustaminen on aika rankkaa raskaana. Ei sitä ole kieltäminen. Vaikkei maha ole vielä niin iso, että se olisi kovinkaan usein tiellä, niin se tekee olosta kuitenkin raskaamman. Ja käveleminen Puerto Ricon valtavia mäkiä oli meille liikaa. Hotellimme oli korkealla, joten käytettiin ensimmäisen alaskävelyn jälkeen taksia. Oikea päätös, sanon minä, sillä vielä seuraavana yönä pohkeet kramppasivat ja maha oli kireä.

Liikkeitä sain väkisin tunnustella koko viikon ajan. Tosin uskon sen johtuvan siitä, että olimme liikkeellä paljon. Lentokoneessa kotimatkalla liikkeet yltyivät niin, että tunsin taas, että kaikki oli ok. En ollut reissun aikana myöskään kovin huolissani kuin yhden kerran, kun oksensin päivällisen jälkeen kaiken ulos. En kuitenkaan usko, että kyseessä oli mikään pöpö, vaan liian rasvainen ruoka. Refluksitautini yhdistettynä raskauteen taitaa vaatia tästä eteenpäin sen, että jätän pois friteeratut mustekalarenkaat..

Muuten matka oli loistava. Nautittiin merestä, altaasta ja ennen kaikkea auringosta. Syntymäpäivänäni kierrettiin melkein koko saari, vaikka mies osoittautuikin vähän korkeanpaikan kammoiseksi, kun joutui ajamaan. Mutta muutaman kilometrin valituksen jälkeen hän sopeutui huimiin maisemiin suht hyvin. Ajeltiin hitaasti pahimmat ulkomutkat jyrkillä rinteillä. Olisin minäkin vähän tutissut puntista, jos olisin ajanut :-)

Nyt olemme kotona kauniin päivettyneinä (ei olla mitään auringonpalvojia, mutta nautittiin kyllä auringosta sekä rannalla, että altailla oikein runsaasti - ei palovammoja kuitenkaan) ja valosta piristyneinä. Tai siis pian ollaan pirteitä, kunhan tämä matkaväsymys hellittää. Viikonloppu tulee sopivasti vastaan.

Muille raskaana oleville, jotka suunnittelevat etelän matkaa sanon seuraavasti: suosittelen matkustamista, jos olet tottunut matkustamaan muutenkin. Lennolle suosittelen tukisukkia, ja itse matkalla suosittelen, että kuuntelet kroppaasi tarkkaan. Mäet eivät sopineet minulle, joten otettiin taksi aina kylään ja hotellille, ja käveltiin sitten tasamaalla enemmän. Ja mieti tarkkaan kuinka myöhään raskaudessa tahdot matkustaa. Minä olin viikoilla 21 ja 22 tällä matkalla. Tuntui, että se on aika loppuvaiheilla noin pitkällä lennolla. Niin, ja lennolle vielä viimeinen vinkki: varaa paikka käytävän varrella, jos olet vassassaravaaja! Itse sain sumplittua ikkunapaikat käytäväpaikoiksi ihan tuurilla. Sattui ystävälliset tyypit viereen molemmilla reissulla..