Viikonloppu meni kohtalaisesti. Oli ihana sää ja oltiin maalla. Käytiin uimassa ja saunomassa. Nautittiin olosta täysillä.

Mikä ei ollut mukavaa, oli paha olo, joka seurasi minua kuin varjo. Ei ollut valtavan paha olo, vaan jatkuva pieni mörkö vain. Ei tehnyt minua toimintakyvyttömäksi, mutta vähän apeaksi.

Uskon että tähän olotilaan vaikutti se, että en itse voinut vaikuttaa ruokaan niin paljon. Söin mitä tarjottiin, eikä se ollut koko ajan ihan sitä mitä teki mieli. Eteenkin paistetut perunat ja makkarat olivat vähän liian tuhtia tavaraa.

Toinen syy pahaan olooni taisi olla liikkuminen. Kävilin tosi paljon ylös ja alas mäkeä rantaan. Ja vähän muitakin pätkiä tuli tarvottua ihan kiitettävästi. Vaikka liikkuminen tuntuu mukavalta, se taitaa tällä hetkellä aiheuttaa lisäpahoinvointia.

Tänä aamunakin oli aika heikko olo. Mies kuskasi minut taas töihin, kun pienetkin liikkeet aiheuttivat olon huononemisen. Kun istuin paikallani autossa, voin ihan normaalisti, kuten myös nyt koneen ääressä. Mutta jos tästä lähden liikkeelle, niin jo alkaa taas yökötys.

Koska tämä paha olo ei ole niin rankka kuin joillakin, niin olen kuitenkin laskenut olevani aika onnekas tämän raskauden suhteen. Jos siis kaikki on ok. Nythän en tiedä.

Raskaus on muuten nyt kahdeksannella viikolla. 7+6 tai 7+5 en nyt oikein tiedä että miten se pitäisi kirjoittaa. Mutta keskiviikkona pitäisi alkaa yhdeksäs viikko. Kääk, että on aikaa vielä jäljellä. Jos edes saisi perjantaina jotain vastauksia itsestäänselviin kysymyksiin, kuten onko siellä vatsassa mitään lapsen alkua vai ei, ja onko se siinä tapauksessa elossa. Toivon mukaan jotain pystytään selvittämään jo silloin. Vaikka pahaa pelkään, ettei pystytä.