Olo on edelleen mitä mainioin. Ei valittamista pahasta olosta. Ja niskakin on siedettävässä kunnossa, vaihteeksi. Taitaa tosiaan hieronnat ruveta puremaan tähänkin puupäähän.

Mahaa nipistelee ja kivistää ja kiristää, mutta oletan, että nämä ovat ihan normaaleja juttuja, jotka liittyvät kohdun kasvamiseen. Tilaa tehdään pikku elämälle, joka kasvaa kiihtyvää tahtia masussani. On todella outoa ajatella, että mahassani kasvaa jokin pieni eliö, joka tällä hetkellä on hyvinkin pitkälti osa minua, mutta joka jonkin ajan päästä tulee olemaan ihan eri persoona, eri ihminen. Ja sen jälkeen se tuleekin olemaan vain puoliksi minua ja puoliksi miestäni. Sillä nythän hän vaan seuraa tilannetta minun kertomani perusteella. Ja omin silmin, kun maha alkaa kasvaa. Vielä sen voi hyvin peittää, mutta ei enää kauaa. Mammahousut ovat olleet käytössä siitä saakka, kun ne ostin. Ja kauhulla odotan sitä, että ne pitäisi laittaa pesuun. Vielä menee varmaan yhdet matalat farkut, mutta nekin ovat todella ahdistavat iltapäivästä iltaan. Enkä ole niitäkään käyttänyt melkein viikkoon. Voi olla, ettei mene enää päälle nekään. Siis ei niissä muu ahdista, kun napit, jotka painavat mahaa ärsyttävästi. Sisko sanoi, että on sellaisia juttuja, jotka laitetaan avonaisten housujen päälle niin, että ne pysyvät ylhäällä, mutta en oikein tiedä haluanko sellaisen. Kuulostaa oudolta kulkea housut auki töissä..

Minulla on ilmennyt muuten uusi oire. Jalkojani kiristää, kuumottaa ja ahdistaa, kun olen istunut muutaman tunnin työpaikalla. Lounastauko helpottaa tilannetta, sillä käyn aina lounaalla muualla, eli kävelen jonkin verran. Mutta siis kengät ovat iltapäivästä tiukan tuntuiset, ja pohkeet tuntuvat liian ahtailta. Oletan, että tämä on varmaan jotain verenkiertoon liittyvää. Ja siihen varmasti auttaisi tukisukat.

Jos joku tietää, niin kerro ihmeessä!

Muuten on kaikki nyt hyvin. Mielellään kävisin kuuntelemassa sydänääniä, tai menisin ultraan taas, mutta koetan nyt vielä pari viikkoa malttaa. Sitten on luvassa neuvola ja yritetään taas kuunnella sydänääniä. Viimeksihän (12+0) niitä ei löytynyt, vaikka kerran ne on kuulunut jo aiemmassa vaiheessa. Mutta viimeksi saatiin selkeä kuva vauvasta ikivanhalla ultralaitteella, joka on siellä juuri sydänäänien löytymättömyyden takia, että voidaan katsoa, että kaveri on kuitenkin hengissä. Mutta muuten siis olo on mahtava. Ja jos vaan ei mitään suurempia mahasärkyjä tule, niin uskonkin, että kaikki on kunnossa.