Minulla on tällä hetkellä kaikki oikein hyvin. En voi pahoin. Enkä kärsi mistään suurista tunteenpurkauksista, vaikka joskus kiehuu helposti yli, ja toisinaan tahtovat kyyneleet tulla aivan oudoista asioista (mainokset ovat paha paikka!). Mutta mikä yllätti eilen, oli se, kuinka ikävöin miestäni, kun hän lähti päivän työmatkalle. Tieto siitä, ettei tulla näkemään melkein ollenkaan koko viikonlopun aikana on myös tosi ikävä. Tänään hän tulee kyllä illalla kotiin, mutta huomenna aamulla lähdetään jo taas eri suuntiin, kun minä lähden mummolaan, ja hän vanhempiensa luokse.

Aiemmin en ole tällaista ikävää tuntenut, paitsi ehkä ihan alussa, kun ollaan oltu ihan rakastuneita jne. Silloinhan se oikein sattui, kun toinen lähti pois viikonlopun jälkeen (asuttiin eri paikkakunnilla). Nyt ei satu niin kovaa, mutta huomaan ajattelevani häntä liian usein. Liialla tarkoitan, että eihän tässä mikään katastrofi uhkaa. Hän on tulossa takaisin, ja luotan häneen täydellisesti.

Hassua. Mutta varmaan johtuu raskaudesta.