Kävin tänään aamupäivällä neuvolassa. Siellä ei ollut mitään erikoista. Hemoglobiini 105, eli taas laskenut - epäili sen johtuvan pitkälti suuresta nestemäärästä kehossani - olen siis tosi turvoksissa jopa aamupäivisin.. Paino oli taas noussut, kuten raskaana pitääkin. Nyt kokonaispainonnousu on noin 19 kiloa, mikä on suht ok jos vertaan siskoni painonnousuun joka oli 26 kaikenkaikkiaan. Ja minulla siis laskettu aika tässä ensi viikolla.

Sitten mitattiin verenpainekin, ihan samoilla linjoilla kuin koko raskauden aikana. Ja vauvan sykkeet kuuluivat hyvin ja voimakkaina.

Sain uuden neuvola-ajan 7.4. mikä tuntuu hassulta, koska silloin on jo laskettu aika mennyt ja kuopattu. Toivot todellakin, että vauvakin on jo siinä vaiheessa syntynyt, mutta se ei ole ollenkaan sanottu, näillä tuntemuksilla.

Vähän vitsailin miehelleni, että kyllä se synnytys tänään käynnistyy, kun on koko talven pahin lumimyräkkä kesken. Ajattelin oikein maalailla piruja seinille, että lähtisi käynnistymään. Mutta pah. Ei auta nyt manailut eikä ässät hihassa. Vauva tulee kun on tullakseen. Eilen painelin kovasti supistus-akupisteitä, mutta eivät nekään mitään erityistä saaneet aikaiseksi. Mitähän tässä vielä on kokeilematta? :-)

Neuvolantäti antoi ohjeet mukaan eri tilanteissa, joissa synnytys voi käynnistyä. Siis jos vedet menevät, mutta supistukset eivät ole kovin voimakkaat, voin rauhassa odotella että mies tulee kotiin hakemaan minua (jos on vaikka töissä tms), ja vaikka käydä suihkussa sillä välin. Jos tulee kirkasta verta, niin heti sairaalaan. Jos taas synnytys alkaa perinteisesti supistuksilla, niin odottelen niin pitkään kuin voin (yöllä yrittää levätä, päivällä pysyä jalkeilla). Aika hyvät ohjeet. Tuskin muistan niitä sitten, kun aika koittaa.

Ja sitten vielä sanoi siihen malliin, että voi hyvinkin olla, että synnytys käynnistetään kun on todettu ahdas lantio ja lapsen pitäisi juuri ja juuri mahtua ulos oletetun painon mukaan laskettuna aikana. Ensi maanantaina siis on vielä toinen painoarvio tyksissä, ja silloin aionkin kysyä tästä, että voiko synnytyksen käynnistää, jotta vältyttäisiin hätäsektiolta liian ahtaan lantion ja ison lapsen yhdistelmän takia. Neuvolantäti sanoi, että voi olla että joudun tosiaan käynnistykseen. Mikä sopii minulle. Vaikkakin olen kuullut kaikenmaailman horror-tarinoita käynnistämisestä..

Muuten kaikki on hyvin. Voin oikein mainiosti, ja olen todennut, että en ole luontainen odottaja, mutta olen luontainen loppuvaiheen odottaja. Nautin olostani, vaikka tahtoisin jo päästä eroon mahasta. Mutta siis henkisesti voin mainiosti, ja jaksan huomattavasti enemmän kuin mitä alku- ja keskiraskaudesta.

Mukavaa päivänjatkoa! Palaan taas asiaan, kunhan on jotain kerrottavaa :-)