Sisko soitti juuri, ja ihmetteli että olenko minä tietoinen missä ukki voisi olla. Ei ollut tullut sovitulle lounaalle mummin luokse. Ei ole tietoa ei. Ja nyt mietityttää, että pitäisikö ukkia lähteä etsimään rannoilta ja metsistä, vai onko hän vaan unohtanut treffit mummin kanssa? Odottelen tietoja. Isä ja siskon mies ovat ilmeisesti etsimässä häntä just nyt. aluaisin itsekin mennä, mutta tällä fysiikalla ei paljoa etsitä metsistä ja mereltä. Ukki on liikkuvaista sorttia, vaikka 80 vuotias onkin. Kalastaa päivittäin ja tekee metsätöitä kuin nuorimies. Eli voi tosiaan olla ihan missä tahansa. Ja mitä tahansa on voinut sattua. Mutta on myös voinut vain unohtaa koko lounaan. Vielä en ole uskaltanut huolestua kauheasti, kun ukkini tiedän, mutta alkaa käydä hankalaksi, kun ei uutisia kuulu..

Tänään aamupäivällä oli TYKSissä synnytystapa-arvio. Olin yllättävän stressaantunut arviosta, kun edellisviikolla neuvolalääkäri sanoi lantiotani kapeaksi ja vauvaa isoksi.. Ja viime yönä en todellakaan nukkunut montaa tuntia. No, tänään oli siis tuomiopäivä. Ja todentotta lantio todettiinkin suhteellisen kapeaksi, mutta se ei silti välttämättä estä alatiesynnytystä. Ja vauva ei ole näillä näkymin laskettuun aikaan kovinkaan iso, ihan normaalipainoinen - 3600 grammaa. Toki tiedän, että ultrien painoarviot bvoivat heittää todella paljon, mutta näillä mennään. Lääkäri ja kätilö olivat todella lempeitä ja ystävällisiä, ja lupasivat minulle lantiokuvauksen, jos sitä haluan, mutta eivät suositelleet sitä. Ja päädyttiin kompromissiin - mennään uudelleen painoarvioon viikolla 40, vähän ennen laskettua aikaa, ja katsotaan uudelleen minkä kokoinen vaavi on. Silloin voin vielä vaatia lantiokuvauksen, jos siltä tuntuu. Ja lupasivat myös, ettei alatiesynnytystä väkisin viedä loppuun, jos vaikuttaa siltä, että menee tosi vaikeaksi.

Olen helpottunut tuosta arviosta, mutta nyt on kyllä ukki mielessä päällimmäisenä..