Eilen ei löytynyt Dopplerilla millään sydänäänet, vaikka paikalla oli kaksi lääkäriä yrittämässä, ja myös neuvolatäti.. No, onneksi heillä on myös ikivanha ultralaite, jolla saatiin vauva hyvin selkeästi esiin. Ja siellä pikkuinen sätki ja nyrkkeili. Ja sydän sykki myös. Oi mikä helpotus, täytyy sanoa.

Nyt on katse käännetty perjantain np-ultraan. Se jännittää, mutta nyt on ainakin jotain, jota ultrata. Ja kolmekymppisellä on vielä hyvät prosentit terveen lapsen saamiseksi. Yksi useasta tuhannesta ei mahdu np-mittoihin, jos olen ymmärtänyt oikein. Kääk, toivottavasti meidän vaavi mahtuu. Miehen suvussa on tosi isopäiviä poikia. Toivottavasti se ei vaikuta vaikeuttavasti mittauksen tekemiseen. Tuskinpa vaan..

Olo on ok. Ei paljoakaan pahaa oloa enää. Niska on taas jumissa, mutta sain perjantaiksi uuden hieronta-ajan. Siihen saakka siis pitää sinnitellä sekä np-ultraa odotellen, että hierontaa odotellen.