Olen tässä viimeiset puoli vuotta ruikuttanut tätä raskaanaolemisen vaikeutta. En ole pätkääkään tykännyt odottamisen “onnesta”, paitsi ihan hetkittäin. Mikä on ollut kuitenkin aina mukavaa, on ollut liikkeiden tunteminen. Se on edelleenkin mieluisin asia tässä raskaudessa, joskin itse liikkeet eivät enää tunnu mukavilta vaan lähinnä juuri kipukynnyksen alapuolella olevalta pahoinpitelyltä.

Mutta viikonloppuna olen liikkunut enemmän, vaikka supistuksia onkin ollut paljon. Ollaan oltu maalla (mökillä ja äitin luona), kun mies on tehnyt metsätöitä mökin ympärillä. Hän on ollut ”töissä” 4-5 tuntia per päivä, ja minä olen rämpinyt siellä metsissä ja rannoilla about tunnin-pari molempina päivinä. Ilma on ollut valtavan hyvä, ja olen nauttinut olostani todella paljon. Vieläkin tunnen kirpeän tuulen poskiani vasten, vaikken olekaan tänään ollut ulkona kuin ne pakolliset metrit autoon ja takaisin. Ajatella kuinka paljon raikas ilma voi piristää. Huomasin eilen nauttivani olostani, vaikka maha on tiellä ja kenkiä en enää saa kunnolla kiinni ilman örinää ja puhinaa.

Eilen ystäväpariskunta lapsensa kanssa kävi maalla moikkaamassa meitä. Syötiin jäätelöä ja juotiin kahvia, ja mentiin mökkikierrokselle. Olivat menneet kihloihin, ja menevät naimisiin elokuussa. Pyysivät varaamaan tietyn viikonlopun elokuussa häihin, joten oletan saavamme kutsun sinne. Aivan ihanaa, että on jokin juhla jota odottaa kesällä. Ja vielä loppukesästä, niin että voisin ehkä jo uskaltaa luopua vaavista päiväksi. Itse asiassa kysyin jo äitiltäni, että ottaisiko hän vauvan ja koiran hoitoon silloin. Vähän vitsinä sen heitin, mutta samalla täytyy ruveta miettimään asioita tuolta kantilta. Se, että meillä on koira, tekee kyllä tuosta osasta lapseen sopeutumista helpommaksi. Osaa jo ajatella asioita siltä kantilta, että aina on se yksi siinä, jota ei voi ottaa mukaan joka paikkaan. Muuten en kyllä odota, että lapsi ja koira olisivat millään lailla samanlaisia hoidettavia, joten älkää huolestuko

Jaahas, missäs muuten mennään? Raskaus on vallannut koko elämäni. Eipäs olekaan, tänään saadaan uusi sohva! Kiva homma. Ollaan sitä odoteltu vuodenvaihteesta saakka, ja tänään on se suuri päivä. Ehkä pääsen uudesta, napakammasta sohvasta helpommin ylöskin!

Eipä muuta. Tänään on muuten 34:s viikko lopuillaan. Eli 33+6 ultran mukaan. Huomenna uusi viikko ja uudet kujeet