Varmaan kuvittelen, mutta mahani ei ole nyt vähään aikaan tuntunut kasvaneen yhtään. En usko, että mahassa on mikään pielessä - uskoisin, että kroppa sanoisi jos niin olisi. Mutta tylsää, kun se oli jo niin lupaavasti tulossa esiin, ja nyt on kehitys ikäänkuin seisahtunut.

Mutta lupaan laittaa kuvaa mahasta, kun se ei enää näytä vaan läskimahalta. Nyt näytän nimittäin vaan lihavammalta, kuin normaalisti. Ja sitähän varmaan olenkin, vaikkei paino ole kauheasti enää noussutkaan sen kaamean alun jälkeen. Tänään aamulla vaaka näytti reilua 66, mikä oikean vaa'an mukaan merkitsee 69 kiloa. On se kieltämättä tosi paljon meikäläisen varrelle, joka siis on vain 161 cm pitkä. Kerran olen ollut aiemmin näin painava. Silloin vaaka pysähtyi lukemiin 72 ja olin 19 vuotias. Ja silloin sain kymmenen kiloa yllättävän helposti pois. Mutta nyt on ikää tullut melkein 12 vuotta lisää, ja raskauden jälkeen uskoisin, että saan taistella jokaisesta pudotettavasta kilosta kynsin hampain, jotta ne irtoisivat..

Tämän sanottuani voin vielä lisätä, että olen laiskotellut tosi paljon syömisten suhteen. Nyt kyllä varmasti syön tarpeeksi. Ja voisin syödä paljon enemmän. Taitaa kuudestoista viikko, ja neljäs kuukausi lisätä ruoan tarvetta. Mutta rasvan tarvetta se ei lisää, mitä olen käyttänyt kieltämättä liikaa. Pitää taas koettaa tarkkailla paremmin noita ruokia. Syön kiitettävästi salaattia ja hedelmiä, mutta liikaa kaikenlaista muuta. Vielä en sanoisi, että makeanhimo on liian suuri. Mutta se on taas herännyt horroksestaan, joka kesti ihanat kolme kuukautta. Selviydyn siitä aika hyvin kirpeillä mandatriineilla (satsumas), mutta nyt on kyllä joka päivä tullut syötyä jotain sokeristakin. Eilen jäätelöä, viikonloppuna karkkia (aika vähän) ja pullaa ja jäätelöä. Ja tänään ison rasvaisen suklaakeksin Subwaystä..